Sunday, January 11, 2009

Jäät sulaa :(

Etelässä on lämpötila plussan puolella. Kurjaa. Parin vuoden päästä luistelukenttiä ei ehkä edes jäädytetä, onhan se melkoisen kallista touhua ajaa tuhansia litroja vettä kentille muutaman päivän käyttöä varten.

Eskarilaiset ehtivät käydä kerran luistelemassa. Kun hain Jocsua, mulle sanottiin, että "kyllä me ajateltiin että teidän perheessä varmaankin on käyty luistelemassa ennenkin mutta ei me ihan odotettu että Jocsu noin hyvä olisi" (osa ei ollut IKINÄ edes koskenut luistimiin), ja kovasti kehuja että miten on niin hyvä kun harrastetaan lasten kanssa ja tuetaan lasta ties missä asioissa jne. Mä olin ihan pöllämystynyt taas, en vieläkään oikein tajua sitä että se miten me toimitaan (oppimisen vaikeuksien tukeminen kaikilla keinoilla, perusarki, rauhallista yhdessäoloa, pelejä jne) on jotenkin poikkeuksellista. Kun mun mielestä voitaisiin tehdä niin paljon enemmänkin, mutta kun ei sitä aina jaksa, ja itseäänkin pitäs ajatella. En ole tottunut olemaan erilainen positiivisessa mielessä, kun mun erilaisuus on aina ollut enemmän tai vähemmän negatiivissävytteistä. No, mutta taputan itseäni olkapäälle, ilmeisesti mä sitten kuitenkin olen jossain hyvä, edes kelvollinen. Tämä on taas näitä "kukas kissan hännän nostaisi ellei kissa itse" -juttuja, fiilikset on maanrakosessa niin pitää jotenkin piristäytyä :D.

Pikkumummi kertoi joskus syksyllä alkavansa keräilemään naamioita. Pistin korvan taakse, ja ennen joulua tehtiin lasten kanssa kipsinauhalla naamiot. Se kun oli sitä lääkärissä ravaamisaikaa, jäi nämä vähän röpöliäisiksi. Mutta ei se haittaa, saa näkyä että on lasten tekemät. Oli huisin hauskaa tehdä näitä, lapset ei meinanneet pysyä paikallaan kipsin alla kun nauratti niin. Ovat myös maalanneet ja koristelleet nämä ihan itse, koristeet on helmiä liimattuna läpinäkyvällä liimalla. Vasemmalla Jocsu, oikealla Melinda.
Luistimille piti tietty saada kassi. Tää olis voinut olla vähän leveämpi, tuli pieni mittavirhe. Mutta sinne kuitenkin mahtuu luistimet, suojat ja kypärä, ja poika pystyy sen itse kantamaan. Eikä pitäs mennä sekaisin kaverin kassin kanssa :D. Täytyy kyllä taas sanoa että jumalalle kiitos kakspuoleisesta tukikankaasta, olis muuten ehkä mennyt hermo.

***
Aloitin uuden vuoden koulussa tehokkaasti ja mulla on hienot suunnitelmat miten ehdin kaiken ja vähän enemmänkin. Mutta joku kohtalo on taas pelissä, Melindalla on todennäköisesti tulirokko. VEEIITEETEEUU. Mitä jos mä vaan lähden aamulla kouluun ja laitan puhelimen kiinni; pakkohan Jiin on jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin jos opiskelevaa puolisoa ei saada kiinni?

Tää sit lähtee kai päivystykseen jonottelemaan :(.

6 comments:

Elina said...

Voi ei, paranemisia Melindalle!

Mäkin kyllä toivon että pakkaset tulis takaisin vielä hetkeksi ja pysyis jonkin aikaa, tällainen lumeton ja märkä harmaus on paljon ikävämpää.

ipi said...

Paranemisia!

Sinulle on haaste blogissani :)

Kati E said...

Paranemisia!!!

Toi on oikeasti aika paha dilemma, missäs käyt luistelemassa, JOS sitä jäätä ei ole. :SS Ja toisaalta jäähallien yleisöluistelut on sellaseen aikaan et töissäkäyvä ei pääse (arkisin 8-16).

Mun on pitänyt muutenkin viestiä sulle, ehkä mä nyt kirjotan sen kilometrin pituisen meilin? ;)

Susanna said...

Joo viime talvi oli aika surkea luistelun kannalta, kun mitään kenttiä ei ehditty edes jäädyttää. Mutta jos jää-ilmat on, niin Espoossa on yli 80 ulkokenttää vapaassa käytössä :) ja armaassa pääkaupungissamme on useampiakin tekojäitä.

Kati, meiliä odotellessa ;)

Anonymous said...

Tsemppiä Melindalle!

Naamioista tuli heti mieleen just viikonloppuna televisiosta tullut Phantom of the Opera eli oopperan kummitus ;)

Turussa sataa, sataa taas! -Terde

Anonymous said...

ja ne naamiot on NIIIIIN ihanat :)
t äitee