Tänään istutin uusia siemeniä, vaihdoin multaa kukille, koulin taimia ja sen sellaista. Toiset ihmiset suoriutuu tällaisesta kerta heitolla, mutta mä en jaksa tuntikausia uppoutua, vaihtelen ruukun kerralaan silloin kun huvittaa.
Mistä sisäkukat tietää että on kevät? Mistä sen itsekään tietää, miksi yhtäkkiä näkyykin värejä eikä vain harmaasävyjä?
Työhuoneen ikkunalla roikkuu tämä perus mikä-lie kukka mikä kestää millaista kohtelua hyvänsä, välillä kaatuu hoidon puutteessa, pudottaa lehtensä ilkeän kohtelun edessä, mutta nousee aina takaisin pystyyn, kolhuja saaneena mutta entistä vahvempana (ainakin toivon niin). Tämä kukka on ihan kuin minä. Me eletäänkin samassa syklissä, kukoistetaan yhtä aikaa ja seuraavana hetkenä maataan lehdet roikkuen, väsyneinä. Silloin kun sairastuin, meidän kaikki kukat kuoli yksitellen, paitsi tämä. Pahimmillaan siinä oli vain kaksi lehteä suuressa ruukussa. Siksi se onkin nyt noin pienessä, ja roikkuu amppelissa saadakseen kaiken auringon, ihan kuin minä roikun kiinni kirkasvalolampussa.
Viime kesänä siemenestä kasvatettu Bolivian Rainbow (chili) on suoriutunut talvesta erinomaisesti ilman lisävaloa. Välillä tosin ei ollut paljon muuta kuin oksat jäljellä..
Kolme vuotta vanha chili Lemon drop on sen sijaan kärsinyt valonpuutteesta (aikaisempi kuva esim täällä). En saanut koko talven aikana ostettua valoa sille, välillä otettiin yhdessä kirkasvalohoitoa, mutta ei se ihan riitä.. 1,5 metrinen puska on varjo entisestään, mutta puskee uusia lehtiä raivolla. Jouduin leikkaamaan yli puolet oksista lyhyemmäksi/pois. Tavallaan se tekee hyvääkin sille, tuuheuttaa ja uudet oksat kasvaa voimakkaampina, mutta sadon kannalta talvenkin pitäisi mennä hyvässä huollossa. Tulisikohan minustakin parempi, voimakkaampi jos joskus onnistuisi pääsemään talven yli ilman major kriisejä? (ja juu siellä hyllyssä on vielä unohtunut joulukoriste, ei nipoteta pienistä jooko.) Tämä chili oli ensimmäinen kukka mistä aloin pitämään huolta, kun aloin parantua. Hiljaa mielessäni päätin, että jos onnistun pitämään tämän hengissä, niin minäkin suoriudun. Tässä kuva chilistä alle vuoden ikäisenä, kesän se oli pihalla niin ei oikein kasvanut. Hyvin on jaksettu, molemmat.
Keittiössä kasvaa herneenversoja. Laitoin pohjalle simpukoita ettei vesi keräänny, juuret ovat kiemurrelleet simpukoiden ympäri joka suunnasta :).
Tästä alkaa kevät.
Tästä alkaa kevät.
6 comments:
Herneille tuo purkkitsydeemi onkin hyvä idea, meillä kun ne tuppaa kasvamaan aina vaakatasossa jos ei tarpeeksi ahkerasti syödä.
Herneenversopurkki on aikas makeen näköinen!
Ihana idea laittaa herneet lasipurkkiin kasvamaan! Jes, idea kaapattu! :-)
Eka näyttäisi Viirivehkalta. Mulla oli ennen niitä monta ja isoja (jaoin kesäkuussa iskemällä juuripaakun puukolla halki ja uuteen multaan), mutta herrat kissat tuhosivat pari pienempää ja isommat yhtä lukuunottamatta lahjoitin turvallisempiin koteihin.
Täytyykin laittaa herneitä kasvamaan, on unohtunut. :)
Villasukka, joo viirivehka se taisi olla. Sellainen mihin tulee valkoinen kaunis kukka JOS sitä hoitaa hyvin. On tää kai kerran kukkinut :D
Mä en ikinä muista kukkien nimiä, ei niillä ole mulle väliä, kunhan ovat halpoja hankkia, mieluiten kasvatan pienestä ison, en ikinä ostaisi valmiiksi isoa (ja kallista) kukkaa.
Post a Comment