Slow progress

Tässä talossa kaikenlainen oma rauha on mahdotonta. Eilen päätin, että ultimaalisen väsymyksen uhallakin minä nyt vaan valvon just tasan niin kauan ku puikot pysyy käsissä. Valvoin joo, varttia yli kymmenen heräs pikkuneiti, eikä suostunut enää omaan sänkyyn sammumaan. Tai sammui kyllä, mutta heräs heti kun havaitsi että mä olin liikahtanut sentin verran kohti ovea. **ttu. Mua niin ärsyttää kaikki. Ainoa tapa että saisin hetken rauhan, on lähteä jonnekin pois. Jari kyllä on lasten kanssa, enemmän kuin tarpeeksi, mutta jos mä olen kotona, lapset keikkuu mun perässä, tai sitten ne kiljuu oven takana, tai muuten vaan koko ajan tulee jotain keskeytystä. Välillä tuntuu että mä en kyllä millään jaksa enää ainuttakaan päivää.



















Tässä tulossa siis Misty Garden Dropsin alpakasta. Mä tyhmä kuvittelin että voisin ehkä saada tämän valmiiksi yhdessä illassa. Hölmö! Joten, koska tässä taloudessa yksinkertaistenkin juttujen teossa vierähtää vähintään pari viikkoa, saatte nauttia keskeneräisten töiden kuvista. Yllä valmiina noin 20cm, huomenna luvassa suurennos 45cm kohdalta. Ai miten niin katkera.

Ulkona on tuulista, aurinkoista, liukasta ja märkää. Yäk. Naapurin äiteet valuvat pikkuhiljaa pihalle, ja seisovat lapsiaan savustavana rinkinä seuraavat pari tuntia. Joku niistä taannoin sanoi, että kun ei hän jaksa imettää, helpompaa kun mies hakee yöllä pullomaitoa vauvalle. Teki mieli sanoa, että eiköhän se riitä että oot jo 9kk savustanut röökeilläs sitä vauvaa, parempi vaan ettet imetä. Mulla on taas tällainen fiilis, että tekisi mieli olla hyvin ilkeä jollekin... Eikä kyllä pätkän vertaa huvita mennä tonne ulos. Jospa lähtis vaikka ikeaan :D