Monday, December 12, 2005

Slow progress

Tässä talossa kaikenlainen oma rauha on mahdotonta. Eilen päätin, että ultimaalisen väsymyksen uhallakin minä nyt vaan valvon just tasan niin kauan ku puikot pysyy käsissä. Valvoin joo, varttia yli kymmenen heräs pikkuneiti, eikä suostunut enää omaan sänkyyn sammumaan. Tai sammui kyllä, mutta heräs heti kun havaitsi että mä olin liikahtanut sentin verran kohti ovea. **ttu. Mua niin ärsyttää kaikki. Ainoa tapa että saisin hetken rauhan, on lähteä jonnekin pois. Jari kyllä on lasten kanssa, enemmän kuin tarpeeksi, mutta jos mä olen kotona, lapset keikkuu mun perässä, tai sitten ne kiljuu oven takana, tai muuten vaan koko ajan tulee jotain keskeytystä. Välillä tuntuu että mä en kyllä millään jaksa enää ainuttakaan päivää.



















Tässä tulossa siis Misty Garden Dropsin alpakasta. Mä tyhmä kuvittelin että voisin ehkä saada tämän valmiiksi yhdessä illassa. Hölmö! Joten, koska tässä taloudessa yksinkertaistenkin juttujen teossa vierähtää vähintään pari viikkoa, saatte nauttia keskeneräisten töiden kuvista. Yllä valmiina noin 20cm, huomenna luvassa suurennos 45cm kohdalta. Ai miten niin katkera.

Ulkona on tuulista, aurinkoista, liukasta ja märkää. Yäk. Naapurin äiteet valuvat pikkuhiljaa pihalle, ja seisovat lapsiaan savustavana rinkinä seuraavat pari tuntia. Joku niistä taannoin sanoi, että kun ei hän jaksa imettää, helpompaa kun mies hakee yöllä pullomaitoa vauvalle. Teki mieli sanoa, että eiköhän se riitä että oot jo 9kk savustanut röökeilläs sitä vauvaa, parempi vaan ettet imetä. Mulla on taas tällainen fiilis, että tekisi mieli olla hyvin ilkeä jollekin... Eikä kyllä pätkän vertaa huvita mennä tonne ulos. Jospa lähtis vaikka ikeaan :D

7 comments:

Kati E said...

Huono päivä? Mulla kans. Väskää niin pirusti...

Susanna said...

on joo, todellakin. Ärsyttää niin paljon että tekis melkein mieli alkaa siivoamaan raivohullun lailla, mutta en taida jaksaa, ku nuo yhet huseeraa jaloissa kuitenkin.... Sitä paitti liika siivoominen on epäterveellistä, eiks ni.

Mä tahdon kyllä kaihtimet yläkerrankin ikkunoihin. Ärsyttää ku nuo kotkat näkee suoraan tänne tuolta savustuspaikaltaan.

KirsiÄr said...

Mulla oli eilen just toi fiilis. Aina välillä mä haaveilen omasta asunnosta... Mies vain kuittaili, että taitaa olla hormonaalista. Xittu että xitutti sekin, kun oli vielä oikeassa.

Huivi näyttää oikein helluselta. Keep up the good work!

Tiina said...

Jakselehan, saa sitä kotonakin olla eikä tartte viedä lapsia ulos. Mä olen todennut ihan saman jutun, jos itse haluat harrastaa, on parempi lähteä pois kotoa (eli kiireisen neuleen kanssa vaikka ikean kahvilaan neulomaan ;-) ).

Susanna said...

Siinähän se ratkaisu on: oma asunto! Saisinkohan mä firmalta edullisesti hotellihuoneen? Voisin majoittua aina siihen hotelliin missä sattuis olemaan vapaata, vaikka ihan lyhyelläkin varoitusajalla. Joo!

Mä suunnittelinkin jo, että voisin jäädä kuntosalin sohville neulomaan tänään treenin jälkeen :D Ne varmaan pitäs mua ihan sekona, mutta ei se mtn.

Tuazophia said...

Minä myös - vaikka ei ole kuin yksi lapsi - pidän vapaailtani muualla kuin kotona. Se ei tosiaan ole vapaailtaa, kun istut sohvalla katsoen lastenohjelmia ja lapsi hyppii syliin ja pois. Eikä sitä tietysti lasta kielläkään, sehän nyt olisi julmaa. Joten kirjaston lehtienlukusaliin vaan lueskelemaan lehtiä ja neulomaan. :D

Valmisteilla oleva huivi näyttää kyllä tosi kivalta! Itsellä on taas ihan liian moni projekti kesken joulua ajatellen, mutta onhan tässä vielä aikaa... ;)

Susanna said...

Tuazophia, mun mielestä nyt on helpompaa, kun noita on kaksi, kun on niistä ainakin vähän seuraa toisilleen. Aamuisin tai päiväuniaikaan sitä kaipaa aikaa, kun oli vain yksi lapsi, silloin oikeasti oli joskus myös hiljaista. :D