Lankateline (pms-postaus)

Ihana mieheni nikkaroi mulle tällaisen lankatelineen. Ehkä joskus saan ompeluhuoneeni parempaan järjestykseen? Tää on ihana. Hyllyt on vinossa jotta rullan saa helpommin paikalleen ja välit on mitoitettu ton leveimmän rullan mukaan. Oman telineensä sai myös puolat, se on sellainen levy vaan missä on tapit, sitä aion pitää ihan laatikossa piilossa. Seuraavaksi nikkarointityöksi ajattelin ehdottaa viipsinpuita, mikä on siis apuväline vyyhtien tekoon. Ainakin se vaikuttaa yksinkertaiselta tehdä.


Aamulla kävin pikaisesti Tapiolassa, ja matkaan tarttui tämä. Lehtihyllyn edessä alkoi ahdistamaan, kun siellä olis ollut myös IK:n jouluspessu, mikä maksoi 10.50!! Siis mitä rahastusta! Ensin suunnilleen itkin, että miksi mulla ei ole varaa ostaa kaikkea mitä haluan, tai edes kaikkea mitä tarvitsen. Ja sitten onnekseni huomasin että spesiaali oli ilmeisesti kasattu vanhoista ohjeista, ja osa oli ihan tuttua tavaraa, ja osa tylsiä. Joten jäi hyllyyn. Vogue taas on mielestäni varsin hyvin hintansa väärti, 7,50 ja lehdessä on paljon ohjeita, ja erityisesti paljon mainoksia mitkä on täynnä ideoita ja inspiraatiota. Marie Claire Idees ei ollut vielä tullut, avulias myyjä kertoi että edellinen numero (mitä ei enää aikoihin ole ollut hyllyssä) poistuu 5.11 ja sen jälkeen sitten tulee uus. Mutta sain varata numeron, ja he sitten ilmoittavat kun se tulee. Loistavaa! Ja kuulemma sitä on kyselty todella paljon, että jos Mariensa haluaa, kannattaa kenties varata etukäteen.

Tapiolassa koin taas suuria ahdistuneisuuden tunteita. En käsitä miksi mä aina välillä sinne menen, vaikka tiedän hyvin ettei siellä ole _mitään_. Vaikka siellä on ihan ok perusliikkeet, niin jotain silti puuttuu, ja ne mitä siellä on on jotenkin vajaalla valikoimalla. Ainoat kunnolliset lasten talvikengät mitä löysin maksoi 84e, tämä kertaa 2 on lähes puolet mun kuukausituloista. Et ei sit kenkiä. Alkaa pikkuhiljaa vituttamaan että mulla on kerran viikossa mahdollisuus tehdä jotain ilman lapsia, ja mulla menee kaikki se aika typerien velvollisuuksien hoitamiseen. Saisinkohan mä joskus vaan olla? Tai edes vain tehdä vaatteita lapsilleni? Ja etäisesti muistelen että on myös mahdollista tehdä asioita koko perheen voimin? Se ei kai koske ihmisiä jotka on kaupan alalla? Ja sitten jos vaan otan sen oman ajan, niinkuin tein nyt tiistaina, niin kaikki menee sekaisin. Jää kaupassa käynti, siivoukset, pakolliset hankinnat, rytmit kusee, ja ittelle tulee stressi kun ei saa koko päivän aikana mitään aikaiseksi. Ja seuraava päivä menee jälkiä korjatessa. Plaah plaah ja plaah. Eilen jo uhkasin että työnnän jonnekin unholaan sen tosiasian, että nettikaupoissa on kalliimpaa kuin tavallisissa, ja tilaan vaan kaiken suoraan himaan. Poistuis monta ongelmaa parilla hiiren klikkauksella :D. Nooh, katsellaan.

Tää oli nyt tän kuun vitutuspostaus. On taas _se_ aika kuukaudesta, ja vaikka tiedän että oikeesti mun pitäs mennä peiton alle ja olla vaan ihan hiljaa ja pyrkiä välttämään ylimääräistä ajattelua, olen vaan vittuillut kaikille (no joo, oon nähnyt ehkä kaksi täysikasvuista tällä viikolla ja nekin tais olla kaupan kassoja) koko viikon ja ajatellut liikaa vääriä asioita ja ihmisiä. Ensi viikko parempi viikko jooko.

ps. maraboun daim-suklaa on a-i-v-a-n ihanaa!

pps. jos uhmakakara täysin tosissaan ja suuresti raivoissaan (ilman tiedossa olevaa syytä) asettaa juomalasin (tyhjän) keskelle olkkarin lattiaa ja huutaa että TÄMÄ PYSYY TÄSSÄ!!! niin mitä pitää tehdä? Meneekö kasvatukselta pohja jos alkaa nauraa hervottomasti? Eilen meillä käytiin myös raivoisa keskustelu siitä, että onko Jocsu mun rakaskulta. Jocsun mielestä ei ole. Mä sit kaivoin vauvakuvan missä J on eka kerran mun sylissä, ja kerroin että tästä asti sä oot ollut mun rakaskulta, ja muutut vaan rakkaammaksi koko ajan. Meni poika hiljaiseksi, ja sanoi vaan että ai jaa, no oon mä sit rakaskulta :D. No niin onkin, ihanan kamala rakaskulta..