Ajatella, miten aika rientää. Viime jouluna Melinda oli näin pieni pikku pömpsispöm. Ei osannut edes vielä kävellä muuta ku tukien. Toi takki on kokoa 68cm... Voi söpö.
Tuntuu ettei mikään edisty saati suju. Jarille tein tumput mistä puuttuu vuori ja peukalot. Lila sukka on melkein valmis, ja petticoat sukan sain eilen vauhtiin. Ikaros on sairaan tylsä, ja onnistuin heti tekemään virheen kun siirryttiin tokaan kaavioon, en hoksannut että nurjallakin puolella olis pitänyt tehdä muutakin kuin nurjaa. plääh. Mut tänään mä tahkoan sen loppuun, en jaksa enää kattella tota ampiaisen näköistä myttyä lipaston päällä :D .
Lapsilla on joku olemme kamalia -vaihe päällä. Koko ajan pitää riidellä keskenään, lyödä, raapia, kiljua, ja keksiä kivoja killereitä äitille ja isille. Pari päivää sitten olin kaupassa ja jari lasten kanssa. J oli etsimässä jotain piuhaa ylhäällä, ja sillä välin muksut tyhjensivät naulakkosyvennyksestä kaikki kengät, hakivat (täyden) paketillisen kananmunia jääkaapista, rikkoivat kananmunat kenkätasolle, hakivat juuston ja repivät siitä palasia kananmunien päälle. Ja hauskaa oli. Kun jari soitti ja kertoi mitä kävi, pistin luurin korvaan siinä vaiheessa kun hän sanoi että "hakivat kananmunapaketin" :D . Tuli jotenkin vuoden takaiset tapahtumat mieleen..Tjoo.
Ääh, ei tule tänään tästä bloggaamisestakaan mitään. Kersat on vetäny lastenhuoneen jokaikisen jutun taas lattialle ja rakentavat "majaa". Saatanan raivostuttavaa. Jocsu etenkin on ollut niin yks pikku pirulainen, ettei paremmasta väliä. Miten noin pieni, rakas ja suloinen voi olla noin rasittava, ärsyttävä, kamala? Ja Melinda on tavallaan vielä pahempi, koska se vaan nauraa käkättää temppujensa päälle, luulee voivansa tehdä mitä vaan, ja sit jos sitä komentaa tai kieltää, alkaa huuli väpättämään ja tulee suuri suru ja itku, ja äidille suuri syyllisyys ja melkein katumus.
Kai se on kuitenkin ulos mentävä, ilma on kivan kirpakan näköinen ja taitaa olla pikkupakkanen. Harmi vaan kun pihassa ei ole ketään muita.
Friday, November 10, 2006
Voi plääh
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
7 comments:
Onpa tutun kuulosta. Meillä tuo aika alkaa jo olla takanapäin, nyt niille tapahtumille nauretaan jo vesissä silmin.Kerran mun ja isännän ollessa navetassa tenavat oli alkanu pelaan kaalella jalkapalloa olohuoneessa(muksuja oli sillon 4 vanhin jotain5v) ja kun kaali oli vähän huonosti pyöriny,joku oli keksiny voidella sen voilla jos luistais paremmin. Kun me tultiin kaali oli palasina pitkin lattioita ja kilo voita oli menny lattian rasvaamiseen. Sillon ei kyllä naurattanu yhtään....
nimetön, voi itku, mä nauran täällä ihan kippurassa. Ei varmaan naurattanu silloin. Mutta kyllä yleensä jo seuraavana päivänä alkaa hieman hymyilyttämään :D
onneksi teilläkin sattuu ja tapahtuu... jo kirjoitettujen lisäksi tinja mm. levitti eilen paketillisen mansikkateetä pitkin tiskipöytää ja lattioita.. no ihan kiva tuoksuhan siitä tuli hetkeksi.
Kananmunia ja kaaleja... voi hyvät hyssykät! Mutta hauskaa näitä on lukea, kiitos jakamisesta!
Voi miten suloinen Melinda on tuossa kuvassa! Miten vanha hän nyt onkaan?
Minä odotan "innolla" mitä meillä onkaan vuoden päästä kun kuulee noita "kauhujuttuja" lasten ideoista;-) Nyt pikku prinsessamme on niin suloinen, viime aikoina niin käsittämättömän suloinen, itse aurinkoinen, nukkuu päikkäritkin kiltisti ja täsmällisesti niin että äiti saa neuloa ja surffailla:-)
Villapallo, Melinda on nyt 2v5kk kuvassa siis 1,5v. Mun lapset ainakin on yksinään molemmat ihanaisen suloisia halipalleroita ja mussukoita, mutta jestas kun ne on samassa huoneessa, niin käy joku kemiallinen reaktio.. :D
voi mitä teillä on käynyt! Taidan olla harvinaisen heikkohermoinen ja tuhoja kokematon kun mulla meinaa itku tulla jo kun lavuaari on kuorrutettu hammastahnalla tai kuulakärkikynällä on piirretty lattiaan. Ensi kerralla kun tapahtuu jotain tuhoja niin muistelen kananmuna- ja karamelliväriepisodejaja lupaan ottaa rennosti :)
Post a Comment