Happiness is in the mailbox

Eilen olin niin kipeä ja väsynyt, etten jaksanut vääntyä postilaatikolle, vaikka Jocsu spottasi posti-autonkin ja oikein komensi että mene nyt hakemaan. Illalla myöhään Jari sitten toi postin töistä tullessaan, ja siellä oli suuri ruskea laatikko minulle!!! Kuin ne nyt näin nopeita oli siellä amatsoonilla? Arvioitu laskeutumissaika oli 16.2!! Ihanaa, ihanaa. Wrap style oli just niin ihqun ihqu kuin tiesinkin sen olevan. Knitting beyond the edge aivan loistava eepos sekin. Enempää en kirjoista uskalla sanoa, kun selasin vain kerran läpi. Menin eilen taas lasten kanssa meidän sänkyyn nukkumaan ja laitoin kellon soimaan vähän ennen ku Jari tuli töistä ;). Mikään ei piristä niinkuin päiväunet, sama se mihin kellonaikaan ne nukkuu.

Tällaisen paketin sain vihdoin postiin asti alkuviikosta. Varastossa ei ollut mitään kivaa korttia, niinpä leikkasin vanhasta kalenterista pikkukuvan ja kas, home made Anne Geddes -kortti, tosta vaan! Paketti lähti siis Jennille ja kuukauden ikäiselle prinsessalle.

Unipussi on piirretty uusimman Ottobren kaavoilla. Ohjeen pussi avattiin kuitenkin vain olalta, mikä mielestäni on epäkäytännöllistä, kas kun lapset pitää usein pukea tai riisua niin että he jo nukkuvat. Joten on kätsyä jos homman voi hoitaa lasta sen enempiä heittelemättä. Suunnittelin siis eteen nepparirivistön, himpura miten vaikeaa oli hahmottaa että miten se sitten ommellaan ja kuinka monta kääntöaukkoa tarvitaan jne.

Tein lakanakankaasta prototyypin ja olin kerralla onnistunut miettimään oikein, ehkä musta vielä jotain tulee.. Nepparit oli seuraava ongelmakohta, pelotti sikana hakata niitä kiinni. Mummi oli henkisenä tukena ja opetti miten saan ne oikealle etäisyydelle toisistaan ja reunasta. Lopputulos on mielestäni tosi kiva ja siisti.

Kirjoin pussiin muutaman kukan. Ikuinen ongelma, että mikä on hyvä määrä. Yksi nyt on selkeästi liian vähän, kaksi näyttää siltä että jotain puuttuu. Kolme tuntuu hyvältä määrältä, mutta jos tekee enemmän, tuntuu että niitä pitää tehdä koko ajan vaan enemmän. Joten siis kolme. Saa riittää.

***
On muuten kurjaa huomata olevansa oikeasti riippuvainen kahvista. Olen vähentänyt radikaalisti kahvinjuontia, ja välillä jopa jättänyt päiväkahvit väliin. Eilen join vain yhden kupin aamulla, tänä aamuna en yhtään. Ja päätä on särkenyt koko ajan. Keitin sitten kupposen tuossa kun laitoin koneen päälle, ja kas, vartti myöhemmin; ei särje enää päätä. No ehkä sitä ei pitäisi lopettaa ihan kerrasta sitä ongelmakäyttöä. :D