Rakkautta rakkaimmille

Eskarista tuli pyyntö, että pulpettiin pitäisi muuttaa asumaan jokin pehmeä ja suloinen mitä halia vaikkapa tarinatuokiossa tai koti-ikävän tullessa. Mä kyllä ajattelin että oon nyt ihan nössö ja tää ei oo poikien juttu ja että kohta mut teilataan, mut ihan pakko oli tehdä Jocsulle pehmosydän, samanlainen kuin matkasi naapuriin taannoin. Ajattelin että saa itse päättää minkä ottaa pulpettiin, mutta kun näki mut tekemässä tätä, tajusi mistä on kyse, niin lähti melkein käsistä sydän.
Moneen kertaan kysyin että oletko varma et otat tän, että voit ottaa jonkun muunkin. Mut ei, ja kovasti mittaili sydäntä ja sanoi "tämä on juuri sen kokoinen kuin opettaja sanoikin". Arvatkaa meinasko oikea sydän pakahtua :D. Ja sit mä jouduin vähän yötöihin ku Melinda tietysti halusi oman myös, ja vaikken uskaltanut luvata että ehdin heti tehdä, niin en voinut olla tekemättäkään, kun tiesin miten riemuissaan hän aamulla olisi.
Koiranauha on aina vaan hitti, kyllä sitä vielä ainakin metri on jäljellä :D.

Sydämet on vähän muhkuraisia tässä vielä, kun piti niin nopeasti yöllä napata kuvat.
Kyllä se vaan niin on, että ei ole kauniimpaa kuin siisti siksak. Näkisittepä mitä mun kone joka toinen päivä tekee :D.

Elämä on aika täydellistä nyt*. Sopivasti kaikkea ja ehtii välillä levätäkin. Jos vetoan mielenterveyteen ja tasapainoiseen elämään, niin saisinkohan tehdä aina 8-14 päiviä? Ens viikolla se arki taas läjähtää vasten kasvoja kuin märkä loska marraskuussa... 8-16 ja juosten bussiin-junaan-tarhaan-kotiin-ruokaa-vaatteet-ysin sarja-nukkumaan-ja viideltä ylös. EIIII!!!!

*paitsi tarhanjohtaja on paskapää ja koko tarha ja koulu muutenkin voi herranen aika! Niistä lisää joskus, nyt ei tule ku painokelvotonta ;)