Thursday, August 14, 2008

Rakkautta rakkaimmille

Eskarista tuli pyyntö, että pulpettiin pitäisi muuttaa asumaan jokin pehmeä ja suloinen mitä halia vaikkapa tarinatuokiossa tai koti-ikävän tullessa. Mä kyllä ajattelin että oon nyt ihan nössö ja tää ei oo poikien juttu ja että kohta mut teilataan, mut ihan pakko oli tehdä Jocsulle pehmosydän, samanlainen kuin matkasi naapuriin taannoin. Ajattelin että saa itse päättää minkä ottaa pulpettiin, mutta kun näki mut tekemässä tätä, tajusi mistä on kyse, niin lähti melkein käsistä sydän.
Moneen kertaan kysyin että oletko varma et otat tän, että voit ottaa jonkun muunkin. Mut ei, ja kovasti mittaili sydäntä ja sanoi "tämä on juuri sen kokoinen kuin opettaja sanoikin". Arvatkaa meinasko oikea sydän pakahtua :D. Ja sit mä jouduin vähän yötöihin ku Melinda tietysti halusi oman myös, ja vaikken uskaltanut luvata että ehdin heti tehdä, niin en voinut olla tekemättäkään, kun tiesin miten riemuissaan hän aamulla olisi.
Koiranauha on aina vaan hitti, kyllä sitä vielä ainakin metri on jäljellä :D.

Sydämet on vähän muhkuraisia tässä vielä, kun piti niin nopeasti yöllä napata kuvat.
Kyllä se vaan niin on, että ei ole kauniimpaa kuin siisti siksak. Näkisittepä mitä mun kone joka toinen päivä tekee :D.

Elämä on aika täydellistä nyt*. Sopivasti kaikkea ja ehtii välillä levätäkin. Jos vetoan mielenterveyteen ja tasapainoiseen elämään, niin saisinkohan tehdä aina 8-14 päiviä? Ens viikolla se arki taas läjähtää vasten kasvoja kuin märkä loska marraskuussa... 8-16 ja juosten bussiin-junaan-tarhaan-kotiin-ruokaa-vaatteet-ysin sarja-nukkumaan-ja viideltä ylös. EIIII!!!!

*paitsi tarhanjohtaja on paskapää ja koko tarha ja koulu muutenkin voi herranen aika! Niistä lisää joskus, nyt ei tule ku painokelvotonta ;)

10 comments:

Anonymous said...

Ihanat sydämmet olet tehnyt lapsille!

tikru said...

:)
Tervetuloa meille eskariin ja kouluun.. otetaan vastaan..etenkin ompelutaitoinen äiti :)

Ihania sydämiä. Mulla on tänä vuonna kakkonen ja oon ihan hurmaantunu niihin.. siellä on muutama poika, jotka tyksii kaikesta pehmeestä, söpöstä ja vaaleanpunaisesta jaja.. Joten se sittenkin kuuluu pienten poikien elämään, sais kuulua vähän isompienkin. :)

Susanna said...

Sinikka, kiitos

Tikru, joo voisin tullakin ;). Kyllä ne pehmeät arvot kuuluu lasten elämään. Mä olen vähän miettinyt että se taitaa olla meidän vanhempien syy, että pojilta karsitaan kaikki söpöily pois, mennään ikäänkuin liikaa virran mukana. Mä pelkäsin vähän että tarha tappaa kaiken herkkyyden ja että mun murukin on sitten vaan transformersseja ja spidermaneja päästä varpaisiin, mutta vaikka ne poikien jutut on vahvemmin tullut, on Jocsulla yhä se oma herkkä puoli, ja mahtavasti pitää oman päänsä jos jostain tykkää, vaikka muut sanois mitä. Se menis tyllihameessa jos antaisin :D.

tikru said...

Jep. stereotypiat on lujassa ja vaikkei vanhemmissa välttämättä, mutta ympäröivä yhteisö yleensä olettaa automaattisesti asioita ja viimeistään typerät, ajattelemattomat kommentit saa pienet pojat valitsee ne spidermanit ennemin ku rinsessajutut.

Meinasin muuten neulotuttaa vitoskutosen pojilla pipot. ;)
Tytöt kun heiluttaa teräaseita ja poria jo ihan tehokkaasti.

Mari said...

Hienot sydämet. Oikeesti.

Pakko kai avautua omassaki blogissa koulujutuista taas... Kerro säkin lisää. Perustetaan koulusadattelublogirinki!

Anonymous said...

Oi kun suloiset sydämet!

Oletko sä jotenkin kirjaillut nuo nimet vai onko sulla jotain valmiita tuollaisia nimijutskia?

Suostuiskohan mun ompelukone yhtään yhteistyöhön mun kanssa... Vähän epäilyttää :D

Susanna said...

Jaana ne on käsin kirjottu!

niin mari, joo anna palaa vaan, mun täytyy hetki vielä sulatella ettei tule herjaussyytettä :D

Anonymous said...

Kääks, nätisti kirjottu, en mä vaan tiedä uskallanko kokeilla... Pelkään että lopputulos on ihan jotain muuta kuin noin hieno :D
Ei onneksi oo täytevanua, niin ei tarvi alkaa nyt testailemaan ;))

Susanna said...

Jaana se on itse asiassa ihan helppoa! Yksinkertainen säie muliinilankaa, niin tulee siisti. Heti kun on paksumpi lanka on vaikeampaa. Mä piirrän aina tekstin ensin kankaalle kynällä. Ja kannattaa kirjoa kaksinkertaiselle kankaalle; lanka jää hyvin näkyviin ja kangas pysyy eheänä.

Anonymous said...

Pitää joskus kokeilla, näyttää tosi siistiltä. Tiedä vaikka pitkästä aikaa tulis innostus ompeluhommiin :D