Muodin huipulle osa 6

Terveisiä sairastuvalta. Ei varmaankaan possutauti kun kuumetta ei niin älyttömästi ole ollut, mutta noin muuten olen ollut jo viikon poissa pelistä :(. Superkurjaa, etenkin kun olisi ollut todella todella tärkeitä työjuttuja tällä viikolla. Nyt jo henki vähän kulkee niin on mukava makoilla sohvalla, syödä suklaata ja katsella kaikki rästiin jääneet saippuasarjat. Greyn anatomian uusi kausi alkoi, ja sai taas tunnin itkeä :))). Mutta nyt vuorossa Muodin huipulle.

Kävin muuten katsomassa Antti Asplundin mallistoa, ja tuli vaan mieleen, että ehkä sillä ne teknisten taitojen puutteet aiheuttaa tän yhden mekon syndrooman? Osaa suunnitella muttei osaa toteuttaa, paha siinä on sitten luoda mitään kisassa missä pitää itse myös hoitaa toteutus. Mene ja tiedä.

Heti jakson alkuun AnttiA haukkui Minna Cheungin olevan "makeileva sokerikuorrutettu ämmä" ja sanoi Anssi Tuupaisesta että "Anssista ei koskaan tule mun asiakasta". Vähän särähti, vaikka mitä mieltä olisi, kannattaako nyt oikeasti tämän kokoisessa maassa suututtaa niitä ihmisiä joista joskus voisi sinulle olla apua?

Kuudes tehtävä oli suunnitella avokaulainen, hihaton, elegantti, värimaailmaltaan harmoninen asu Olivia-naiselle. Tarkoitettiin siis Olivia-lehden kohderyhmän naista. Aikaa tehtävään annettiin 10 tuntia. Ja taas tuli tällainen pieni tyhmä klik tähänkin tehtävään: materiaalina oli vanhoja Olivia-lehden numeroita. Eikö ne saatana saa niitä lehtiä kaupaksi edes sillä neljän euron hinnalla???? Vaikka onkin ihan hauskaa nähdä kun luodaan vaatetta mahdottomasta materiaalista, ei sillä mun mielestä ole mitään tekemistä sen kanssa osaatko ommella ja suunnitella VAATTEITA. Mun mielestä tässä ohjelmassa on jo riittävästi tehty vaatteita muusta kuin kankaasta, ja olisi mukavampi nähdä mitä suunnittelijat saavat aikaan kunnollisista materiaaleista.

Monet suunnittelijat ovat kiinnittäneet huomiota ja ärsyyntyneet Mertin tavasta vakoilla ja seurata muiden työskentelyä. Jotenkin ruudun tällekin puolelle välittyy sellainen fiilis, että Mert ei oikein itse keksi mitä tekisi ja ammentaa ideoita ja toimintatapoja muilta. Ja tekee sen vielä niin läpinäkyvästi!

Olin kyllä positiivisesti yllättynyt miten kauniita yksityiskohtia suunnittelijat tekivät paperista taittelemalla. Vaik hei tietysti, paperistahan niitä koristeitä väännellään... Mut mä olisin tällaisessa tehtävässä niiiiiin paniikissa.

Sivuhuomautuksena, Mirkka sanoi ehkä noin kakskyt kertaa jakson aikana olevansa ihan psykoosissa. Hmm.

Tuomaristossa oli jälleen neljä jäsentä, yay! Anssi Tuupainen, jonka ilme on koko ajan niin ... gay..., Olivia-lehden muotitoimittaja Sanna Sierilä sekä Nina Herala. Ja siis Minna itse.

Mertin asu oli kyllä aivan mieletön. Ehkä hän vaklailee muita vain uteliaisuudesta, selvästi niitä paukkuja löytyy omasta takaakin. Olga joutui tekemään työnsä todella pikana kun ensimmäinen suunnitelma meni mönkään, ja lopputulos oli jotenkin tosi jännä. Siitä tuli mieleen Gaultier. Mutta ei se kyllä Olivia-naisen vaate ollut, eikä tehtävänannon mukainen, mutta jännä.

Mun mielestä AnttiA meni kyllä taas sieltä missä aita on matalin. Sen mekko oli kiva ja ihan Oliviaan sopiva, mutta hei. Jo kolmevuotiaat osaa liisteröidä paperia kulhon pinnalle. Että teknisesti se ei kyllä ollut kovin vaativa, eikä siinä ollut sellaista kantavaa ideaa, ja muoto oli haettu tasan mallinukesta, että siinä mielessä, pettymys taas.

Jarno voitti haasteen. Mekko oli kyllä oikein hieno, mutta olisin halunnut avaramman pääntien. Ja mun mielestä Mertin asu oli kyllä hienompi ja jotenkin enemmän Olivian tyyppinen.

Laura tipahti ja Olga sai täpärästi jatkaa. Ihan oikein meni mun mielestä tällä kertaa. Olga on ihana ja suloinen, onneksi sai jatkaa. Taas näitä sarjassamme tosi hyviä perusteluja, luovuudesta viis :)).

Kuvia olis taas täällä, tosin ainakaan nyt siellä ei vielä näkynyt tämän jakson kuvat..

Tähän mennessä olen kaksi tuntia tätä kirjoittanut ja samalla katsonut ohjelmaa. Ja puhunut puolen tusinan puhelinmyyjän kanssa, tänään on taas näköjään soitetaan Susannalle -päivä. Hmph. Sitten ekstran pariin, pieni hetki kelaan mainokset....

Janne jututti malleja, blah-de-blah, suunnittelijoita vihreistä arvoista, blaa blaa. Vähän tällaista pikajutustelua. Mutta olen kyllä tismalleen samaa mieltä monien haastateltujen kanssa siitä, että kierrätystuotteen tai ekologisen tuotteen ei tarttis välttämättä olla sellainen mikä julistaa sitä kierrätyksen ilosanomaa joka suuntaan. Mä oon niin pohjattoman kyllästynyt siihen että väkerretään vanhasta takista mekko ja sitten se on sen näkönen niinku tokaluokkalainen olisi sen ommellut, ja hintalappuun laitetaan nolla perään, kun onhan tää nyt niin hieno. Argh. Onneksi niitä muitakin firmoja nykyään jo on, mutta edelleen usein haetaan sitä että kierrätetyn pitää olla myös sitten sen näköinen että monessa liemessä on uitettu. Ai kamala ku mä rönsyilen taas. Blame the fever.

Janne värväsi itselleen ompelijan ja sehän on ihku-Jenna murunen, mun koulukaveri :DDD. Voi mä en malta odottaa lopputulosta.

Extra oli tällä kertaa aika tylsä vaikka näkyikin tuttuja. Tai sitten mä oon niin sokerihumalassa joulusuklaasta, ettei enää aivot rekisteröi. Nyt maistuis päiväunet, mut harmillisesti ekaluokkalainen pääsee jo kohta koulusta. Heippaa....