Huh heijaa

Täällä ollaan, vaikka päivityksissä onkin ollut pieni tauko. Yleensä kun ihmisillä on pitkä tauko bloggailusta, niillä on sitten kasapäin uutta esiteltävää. Ei päde tähän blogiin. Tuntuu etten ole saanut yhtikäs mitään aikaiseksi, enkä olekaan. Tai ainakaan melkein mitään. Clapotista on klopoteltu puoleen väliin, eka kerä lankaa loppu just. Mystery shawlia on myös tehty muutama rivi, ja mielessä sekä paperilla on tehty erilaisia listoja. Mulla oli sellainen tuntu, että kesken on tuhat ja yksi asiaa, mutta ei niitä sitten niin montaa ollutkaan.

Tällaista olen puuhannut tänään:














Ystävän vauvalle (mitä siitä itselle tekemisestä olikaan puhuttu..) nallepuku. Tästä puuttuu vielä vähän loppuviilausta. Hihan- ja lahkeensuihin kuuluis resorit, mutta enpä tiedä...täytyy katsella ja mittailla. Tein jotain todella poikkeuksellista; harsin ensin taitteen sekä vuoriin että päälliseen erikseen, ja sitten harsin vetoketjun niiden väliin. Ihan perse hommaa, mutta tuli siisti. Kun nyt vielä vauva syntyis.. Otan puvusta paremman kuvan kunhan tuo on valmis.

Puuhastelua

Tieto asunnosta saatu: 1v5kk sitten
Idea punaisesta kaiteesta: 1v4kk sitten
maali ostettu ja todettu että sopivaa pensseliä ei ehkä ole: 1v2kk sitten
uusia pensseleitä hankittu: muutama kuukausi sitten
Tänään hioin, pesin, ja maalasin kaiteen. Paloauton punaista Miranolia, just niin ihq kun ajattelinkin. Ja luo mukavan jatkumon eteisestä yläkertaan, punainen toistuu vähän siellä täällä. Jos täällä olisi useammin siistimpää, voisi sanoa että tyylikästä :D
















Tuli aiheelliseksi vaihtaa saumuriin mustat langat. Sepä vaan ei käynytkään niin sutjakkaasti kun piti, ja lopputulos oli sitten se että jouduin tutustumaan miten saumuri oikeasti langoitetaan, alusta lähtien. Ensin oli vähän sellainen huh huh -fiilis, mutta pinsetit molemmissa käsissä ja mag lite suussa sain kuin sainkin langat paikoilleen. Älkää kokeilko tätä kotona ;)

Clapotis on silmukoiden pudotteluvaiheessa, 12 mallikerran toistosta on tehty 2. Jospa tänään 24 aikana saisi jotain aikaiseksi. Ohje ei olekaan hankala, vaikka ensin sitä luulee monimutkaiseksi, kun joka rivi on selitetty niin tarkkaan. Mutta se onkin vain ameriikkalaista perusteellisuutta ;)

Ai niin. Se kitchener stitch löytyy loistavasti kuvitetuin ohjein Knittystä. SSK tehdään niin, että nostetaan yksi kerrallaan kaksi silmukkaa neulomatta oikealle puikolle, sitten laitetaan vasemman puikon kärki molempien silmukoiden läpi ja neulotaan ne oikein yhteen (takareunoistaan). Kuulostaa hankalalta, kokeile, niin huomaat että on helppoa. Mä käytän oikeastaan aina tuota ssk:ta, saan sillä siistimmän jäljen kuin ylivetokavennuksella.

Sukan syvin olemus

Kissalaaksossa on vähän juttupula. Olympiaclapotis on samassa vaiheessa ku Päivilläkin, kaikki silmukat lisäilty ja nyt pitäs aloittaa suora osuus. Vähän hirvittää että kuin tässä käy, voi tulla hieman kiirus. Mutta ehdin kyllä. Toivottavasti ei käy kyllästyttämään! Tässä esitellään nyt sitten juurta jaksaen äitimuorin uusi sukka, joka vielä odottaa paria.


Lanka on seiskaveikkaa, ja ohje Weekend knittingistä. Kantapää tehtiin vasta jälkikäteen, tästä kerroin tarkemmin edellisessä postissa.

Kärkikavennukset tein vaihteeksi ohjeen mukaan, kun näytti kivalta kirjassa. Ne tehtiin samalla tavoin kuin kantapääkin, joka toisella kerroksella kavennukset niinkuin perinteisesti, ja sitten kun silmukoita oli 20 jäljellä, ne ommeltiin yhteen kitchener stitchillä, mitä se sitten onkaan suomeksi... Kärki näyttää ja tuntuu kivalta, jos sukka on sopivan kokoinen ja kunnolla paikoillaan.

Mutta jos sukka ei ole kunnolla, kärki törröttää hassusti. Mutta eihän se haittaa, koska ei kukaan näe minkä näköisenä pikku hipsuvarvas-äitiliini toimistossaan istuskelee. Noin, nyt kaikki mun äitin tuntevat ajattelevat hipsuvarvastossuja aina puhuessaan hänen kanssaan :D

Kantapäästä tuli tosi siisti ja kiva. SSK kavennus toimii paljon paremmin kuin yliveto mitä suomalaisissa ohjeissa käytetään. ssk:ssa silmukat pystyy kunnolla kiristäämään niin ei tule reikiä.

Kitchener stitchillä yhdistetyt silmukat. Ei ikänä uskois että tässä on saumakohta!

No nyt en sitten ehdikään etsimään llinkkejä noihin tekniikoihin, pienempi tapaus heräs ja haluaa olla sylissä ja isompi tapaus on kiukkis ja istuu työpöydän alla kirkumassa. heips.

Whatta?

Äiti tarvitsee villasukat. Jocsu sai valita langat, minä mallin. Meinasin ensin laittaa pojan eteen myös mallivaihtoehdot, mutta ajattelin että se päätyis kuitenkin johonkin hörsellykseen minkä haluan tehdä itselleni :D Ei helmiä ... jne. Mutta ajattelin että jos kuitenkin kokeilis jotain uutta:

















Ohje on Weekend Knitting -kirjasta, jota olen hiplaillut viime aikoina usein. Raitoja syntyy aika sattumanvaraisesti. Ja raidoittaminen on just niin perseestä ku muistelinkin. Näiden jälkeen takaisin raitalankojen pariin, kiitti. Mutta siis, idea on se, että sukka neulotaan pötkylänä, kantapään silmukat erivärisellä langalla, ja lopuksi lanka poistetaan ja poimitaan silmukat niinkuin tumppujen peukaloa tekis, ja tehdään kantapää jotenkin, sitä en ole vielä lukenut... Ihan kivalta kuulostaa, ja pakko oli kokeilla. Usko loppui kuitenkin ennen ku sukka oli valmis, ja ajattelin tehdä ensin kantapään ja sitten sukan loppuun, jotta varmasti tulee hyvän kokoinen. Toivottavasti näistä nyt tulee käyttövermeet :D


















Olympialaiset alkoivat eilen, ja Clapotikseni edistyi jonkin verran. Jouduin purkamaan aloituksen muutamia kertoja. On yllättävän helppoa unohtaa että vika silmukka neulotaan aina kahteen kertaan... Silmukkamerkit tosiaan eivät ole kovin tarpeellisia jos pudotettavat silmukat neuloo nurin, ja välillä merkit ärsyttää käden alla. Mutta ainakin toistaiseksi pidän ne käytössä kuitenkin, pystyn paljon paremmin keskittymään esim telkkarin katsomiseen sitten samalla.

Melinda on koko talven sitkeästi ja syvästi vihannut lunta ja kaikkea talveen liittyvää, ja istunut vain vaunuissa, hyvin kärsivä ilme naamallaan. Eilen hän yhtäkkiä päätti, että haluaakin maahan! Konttaamaan, kävelemään, leikkimään! Ja samaan syssyyn joutui äiti toteamaan, että haalari on jäämässä pieneksi jo, villahousut (mitkä mummo teki vauva-Melindalle) on 10cm liian lyhyet, nilkat pilkottaa, ja kenkiin ei enää mahdu villasukat. Hitto. Lapset kasvavat aivan liian nopeasti!!! Pitäisi olla lailla kiellettyä kasvaa ulos haalaristaan kesken kautta. Onneksi Ostin syksyllä myös kaksiosaisen puvun..

Ensihätään ompelin neidille fleecehousut. Näihin voisi vielä tehdä lenksut alas, että varmasti pysyvät paikallaan.














Oon todella ylpeä itsestäni; alle tunnissa piirsin kaavat, leikkasin kankaat ja ompelin housut valmiiksi. Siinä sivussa yritin saada Melindaa päiväunille ja kiljuin lapsille noin kaksi tuhatta kertaa, että painuisivat omaan huoneeseensa, kun heillä kerran sellainen on. Ensimmäistä (!) kertaa sorruin jopa kiristämään Jocsua: jos keräät edes yhden laatikollisen leluja, saat tikkarin. Muutaman kehotuksen jälkeen poika totesi, ettei edes halua tikkaria.. Krmh...















Eilen sain valmiiksi nämä sukat, kokoa 30. Tänä aamuna puuhastelin yhden vaakatilkun, tosin luin ohjeet niin huonosti, että mittasin leveyden keskikohdasta, enkä reunasta...idiootti. Joten tästä tuli vain 15x15cm tilkku, nyt pohdin että tekisinkö peitollisen verran sen kokoisia, vai tekisinkö muutaman tämän kokoisen ja niistä nukelle peiton tms. No tätä ehtii miettiä. Mutta tilkun teko oli kyllä niin mukavaa, että takuulla hankkiudun langoistani eroon niitä tekemällä.

Jocsu aina kysyy mitä neulon, ja kenelle. Tilkku poiki vilkkaan keskustelun peittojen määränpäästä, kuka ne sinne vie, miksi, ja ennen kaikkea; miten niin jollain ei ole KOTIA??? Tätä on nyt puitu puoli päivää, ja kovasti se tuntuu poikaa häiritsevän. Keskustelu on aika vaikeaa kun pojan sanavarasto on niin pieni. Mutta päätin silti kertoa koko totuuden :D

Kukkaliina

Malli: ihan itse keksin tehdä helmineuletta niin kauan että lanka loppui.
Lanka: Sandness Lanett kaksinkertaisena
puikot: tais olla 3,5 tai 4mm
kukat: neulottu Nicky Epsteinin ohjeella (Novitan moniraitaa)

Että sellaista. Aamulla innostuin viimeistelemään jotain tumppuja mitkä on odotelleet iät ajat. Huolellisesti tein loppuun asti, päättelin langanpäätkin. Ja sitten: peukut on armottomasti liian lyhyet!!! Vaikka sovitin niitä Jocsulle! En kai sitten kunnolla mallannut sitä peukalonjuurta. Kaiken huipuksi huomasin, että yhdet tumput mitkä on mun kaverin neljäveelle, niissä on sama ongelma. Perkele. Ja kun mun pääkoppa on niin kummallisesti rakennettu, mun ensimmäinen ajatus oli että heitän roskiin koko tumput ja teen uudet alusta :D No katsotaan.

Tänään olen valmistautunut olympialaisiin, tuloksen näette ehkä illemmalla tuolla olympiablogissa.

Meneillään on pienoinen plääh koko maailmaa kohtaan. Eilen vitutti niin armottomasti kun koko ajan oli joku inisemässä jostain, että laitoin koko koneen kiinni heti aamusta. Olis ehkä ollut parempi tehdä tänäänkin niin. Paitti että teidän kivat kommentit edellisessä postissa virkisti mieltä :D

Branching out

Eilen sain viimein huivin valmiiksi. Viimeiset rivit tuntuivat ikuisuudelta, mutta päätin että teen ne kerralla pois päiväjärjestyksestä. Tykkään tästä mallista ja nyt kun tein toista huiviani, mallikertakin jäi yllättävän hyvin jo mieleen. Ehkä seuraavan huivin parissa en enää välttämättä tarvitse kaaviota :D Tämä lähtee tänään postipojan mukaan, enpäs kerrokaan minne.


















Malli: Knitty, Branching out
lanka: Grignasco Flavia Baby 100% merinovilla, yksi hieman vajaa kerä
puikot: enhän mä enää muista. nelosen bambut kai



















Tosi vaikeaa taas saada pinnasta järkevää kuvaa, kun en pääse ulos kuvaamaan nyt. Tässä on taas malliesimerkki mitä pingotus tekee pitsineuleelle; kun huivi oli valmis, se oli kurttuinen mytty, vain noin 80 senttiä pitkä. Kastelin sen ja rullasin pyyhkeen välissä ylimääräiset vedet pois, sitten venytin muotoonsa sängylle ja neulasin kiinni, annoin kuivua. Jo pelkän kastelun jälkeen huivista tuli unelman keveä. Nyt se on ihana, täydellinen. Sääli ettei ole itselle, mutta se kenelle tämä on, on yksi tärkeimmistä ihmisistä mun elämässä, vaikkemme usein näekään. Ja osaa varmasti arvostaa tätä.

Tupsupipo

Tästä tulee väistämättä hyvälle tuulelle :D En mä tiedä sopiiko tää mulle ollenkaan, tai sopiiko mikään muukaan sen puoleen, mutta ihana se on :D

Tarkemmat speksit:
lanka: Novita Hippy ja Novita Aino, yhteensä tupsuineen päivineen 132g
puikko: 6mm virkkuutapaus
ohje: Moda 1/06 jotenkutenpäin sovellettuna. Enhän mä osaa virkata...

Valmiit tumput

Loistavaa itsekuria osoittaen tein peukut yhdeltä istumalta. Tai no, toisen eilen illalla ja toisen tänä aamuna, mutta kuitenkin. Toisesta tumpusta siis tuli ensin kokonaan liian pieni, ja purin sen kokonaan ja aloitin uudella silmukkamäärällä. Tein Weekend knittingin ohjeen mukaiset kavennukset: neulottiin koko rivi 2o yhteen, yksi välirivi ja *1o 2o yhteen* koko rivin ajan -> valmis. Mun mielestä siitä tuli ihan hassu, kapeni liian nopeasti ja oli jotenkin ihmeellinen kurttana. Tein sitten toisen tumpun tässä välissä, ja sen kavensin niin, että kun kaikki sormet melkein peittyi, neuloin joka kerroksella joka puikon 2 viimeistä yhteen. En ole ennen tumppuja näin kaventanut, mutta tähän malliin ainakin sopi tosi hyvin! **edit: purin siis sitten siitä toisesta tumpusta pätkän ja tein myös siihen tällaiset kavennukset :D


Lanka: Novita Aino, nyörissä aino+hippy yhteensä 91g
malli: omasta hatusta sitten loppujen lopuks :D silmukoita 38
puikot: 4mm

Myös Melindan kaulaliina on valmis, se odottelee vielä kirjailuja. Neitikin alkaa olla terve, paitti että tuo yskä ei tunnu loppuvan. Keksin just että taidan tehdä sen Eskimotupsupipon Hippy+Aino yhdistelmällä. Tänään paneudun Branching outtiin ja ehkä virkkailen sitä pipoa sitten niinä hetkinä kun pitsineule ei suju.

Plääh

Mä oon varmaan jotenkin kipeä, kun ei huvita neuloa. Tänään olen yrittänyt olla hyvä vaimo, olen siivoillut ja järjestellyt ja viikannut ja puunannut. Kiitos Nannalle taikasienen suosittelusta; se on loistava. Erinomaiseksi sen tekee se, että kun pesuainetta ei tarvita, lapset voi pakottaa itse pesemään piirroksensa seinistä :D

Nyt sitten plösähdin tähän koneelle, ja haaveilen että olisi vähän enemmän rahaa. Jo sellainen 50e enemmän tekis tosi hyvää. Tulee todella paska fiilis, kun miettii että velkaa on vaikka muille jakaa, ja sitä on otettu jotta pystyi kouluttautumaan paskaan ammattiin, mistä saisi saman liksan ilmankin koulutusta. No joo, on sillä velkarahalla jotain kivaakin joskus tehty :D

No kyllä tästä noustaan. Ja sitten tahdon tämän. Anteeksi että linkitän suoraan kuvaan, mutta mitäs tekee sivunsa tuollaisiksi... Nyt menen selailemaan ikivanhoja ompelu/neulelehtiä, mitä löytyi kaapin perältä.

Suunnitelma

Valmista pitäisi saada, ja äkkiä. Ei niinkään hamsterikisan takia, mutta kun TAHTOO. Kas näin saadaan valmista vikkelään usealla sektorilla (tai saadaan laatikon täydeltä keskeneräisiä):


Ensinnäkin jos tekee jotain mitä on tulossa kaksi, niitä kannattaa tehdä yhtäaikaa; sukat, tumput, hihat, aina samaan aikaan puikoilla. Lisäksi joka tilanteeseen pitää olla sopivaa neulottavaa, mä toteutan tätä vielä niin että joka huoneeseen on omat juttunsa, jos yllättäen iskee neulomishimo.

1. Melindan kaulaliina, aivotonta helmineuletta kunnes lanka loppuu. Tätä neulon vain kun olen nukuttamassa lapsia, tai jos yöllä uni ei tulekaan.

2. Ainosta tumput, näitä esittelinkin jo edellisessä postissa. Tein ekan tumpun miettien koko ajan, että onkohan tämä liian pieni kuitenkin. Päättelin langanpäätkin, ja vasta sitten päätin, että kyllä, on se sittenkin liian pieni. Ja purkuun. Eilen ehdin toisen jo tehdä uusiksi, ja toinen vetelee puolessa välissä. Näitä teen tässä surffatessa tai muuten vaan notkuessa.

3. Kaverin pojalle sukat. Nämä on pitänyt tehdä jo kauan, ja nyt ryhdyin viimein toimeen. Kätevää on se että jos kamu ei haluakaan niitä, tai ne ei sovi tms, ne sopii sitten Jocsulle. Varret värkkäsin eilen illalla silmät jo melkein kiinni..

4. Unisukat. Toinen on lähellä valmistumista, eilen sain etsittyä toisen setin 2,5mm puikkoja ja toisen kerän lankaa. Päätin laittaa sen puikoille kans, ettei käy huonosti... Tykkään kovasti tuosta mallista, ja haluaisin sukat jo jalkaan...

Nämä nyt olivat tällaisia pieniä töitä. Keittiön kaapissa majailee Branching out, mikä pitäisi saada valmiiksi ensi torstaihin mennessä. Ensi viikonloppuun mennessä pitäisi tehdä ystävänpäivän juttujakin. Alpakkakietsu ja yksi vauvanuttu odottelee kasausta. Sitten on vielä oma kietsu ja mystery shawl, joita molempia yritän kovasti saada tehtyä aina välillä.

Tänään olen saanut vähän aikaa ommella, teen ystävän vauvalle sitä nallehaalaria, vuori on nyt kasassa ja pitäs löytää joku vapaaehtoinen kankaanleikkaaja. Kyllä ne vauvat on muuten pieniä! Päässä tuntuu huminaa, toivottavasti en tule kipeäksi. Hyvinkin voisi olla mahdollista, kun on niin saamaton olo, eikä millään malta keskittyä mihinkään vaikeaan.

Ai niin, meinasin taas tehdä sen. Siis sortua tekemään puolitutuille jos jonkinmoista, mitä jälkikäteen saa sitten katua... Vanha työkaveri sai vauvan kuukausi sitten, sattumalta törmättiin joskus syksyllä ja todettiin että ollaan nykyään melkein naapureita. Sen jälkeen ollaan treffattu pari kertaa. Mutta kun meitsi meinas tehdä sille vauvalle palmikkoneuletakin. Eilen jo loin silmukoita, kunnes tulin ajatelleeksi, että hei helou, mitä järkee, tee tossut ja vie mukanasi paketti keksejä. Nih. Alan oppimaan.

Pingpong

Hamsterikuukausi on alkanut. Jos nyt varasto ei niin radikaalisti tyhjentyisikään, on tästä se hyöty, että työt tulee viimeisteltyä vikkelään, kun haluaa *äkkiä* raportoida jotain edistymistä. Jocsulle aloitin tämän palmikkopipon eilen, ja äsken sain tehtyä loppuun. Tein päälaelle suuren tupsun turkoosin raidan ja harmaan seiskan lopuista, mutta se ei näyttänytkään hyvältä. Sopisikohan tähän sellaiset korville tulevat tupsut, niinkuin tuolla alempana olevassa Modan kuvassa?




Valmiiksi sain myös Jocsun kaulaliinan. Ja raitalanka tuli todellakin käytettyä viimeistä senttiä myöten... Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että kuva on lavastettu; tupsut pitäs vielä ommella kiinni, mutta ku nyt oli just sopiva hetki tulla päivittämään...



Nyt puikoille asettui tumput itselle lilasta Ainosta. Teen niitä nelosen puikoilla, koska mun mielestä vyötteen mukainen tiheys on Ainolle aivan liian väljä, ainakin tumppuihin. Nyt mun tiheys sitten heittää ohjeesta sillai että pitää vähän säveltää, mutta eihän se mitään haittaa.


Tätä kuvaa taas aamulla katselin, idea on tosi kiva. Sitten hoksasin että sehän on virkattu Eskimolangasta, mitä mulla sattumoisin on jonkin verran varastossa. Innoissani kaivoin ohjeen esiin, että paljonkas sitä lankaa on tuohon mennyt, kannattaako mun yrittääkään:

Okei. Aika lankaa syövä hattu :D Mun mielestä on ihan peestä ettei voida kertoa paljonko sitä lankaa oikeasti meni, vaan aina merkataan jokainen korkattu kerä. No toisaalta niinhän se on ravintolassakin, jos viiniä kaadetaan "vapaalla kaadolla" esim häissä, jokainen avattu pullo laskutetaan, vaikka sieltä olis otettu vain sentti. (sikamaista koska sitten se kertaalleen laskutettu pullo myydään laseittain uudelleen baarissa, paitti jos töissä sattuu olemaan tällaisia viinistä tykkääviä tarjoilijoita :D) Ja takaisin oikealle raiteelle, paljonkohan tohon voisi kuvitella menevän lankaa? En nyt ihan muista paljonko mulla sitä on, mutta tuskin enempää kuin sata geetä.