Muodin huipulle osa 5

Aiheen vierestä, AnttiA osaa ajaa autoa! Apua! Pelottavaa! Jotenkin se vaan on niin impulsiivinen :).

Viidennen jakson haasteena oli suunnitella elegantti punainen cocktail-mekko Fazerin uuden konseptin Pohjolan teemaan sopivaksi. Tehtävänanto tehtiin Fazerin tehtailla, voi ihanaa, suklaata joka puolella!!!! (joutuuko siellä nykyään koululaisetkin pukeutumaan takkeihin ja hiussuojiin?).

Rahaa asuun sai kulua 200e ja taas jälleen Neurokankaaseen... Pääseekö ne ollenkaan mihinkään missä on jotain järkeviä kankaita? Mun käy niin sääliks. Ja Neuron koriste/lisätarvikevalikoima on aivan olematon. Aaaargh! Ja mikä loistava tilaisuus tässä olisi nostaa pieniä yrittäjiä ja kangaskauppojen aatelia esiin, mut ei kun kyllähän ne mainoseurot on tärkeämpiä ku mikään muu.

Mert ihaili Katrin tehokasta, rauhallista työtapaa ja hienoa jälkeä, ja niin ihailen kyllä minäkin. Toivottavasti hän pääsee pitkälle. Suunnittelijat jakautuu jotenkin kolmeen ryhmään, on niitä jotka suunnittelee lähinnä sellaista haute couture -henkistä epäkäytännöllistä höttöä, niitä jotka ajattelevat myös käytännöllisyyttä ja käytettävyyttä, ja sitten on AnttiA jolla on se ihan oma maailmansa :). Mä niin tykkään Antista, vaikka se leijuukin siellä jossain korkealla.

Ärsytti kyllä se, että suunnittelijoille ei kerrottu kuinka paljon aikaa työn tekemiseen on. Ja sitten vain yhtäkkiä ilmoitetaan että kohta on lähtö cocktailtilaisuuteen. Jotenkin se ei tuntunut reilulta, monet joutuivat kursimaan mekon suoraan mallin päällä ja teippailemaan helmaa ym. No, sitten kun oli bileet biletetty oli seuraavana päivänä pari tuntia aikaa viimeistellä asut runwaylle.

Kolmantena tuomarina toimi iki-ihana Minna Parikka (joka kyllä tipahti askeleen alemmas mun arvostusasteikolla viimeisimmän Olivian haastattelun myötä). Ja kas! Mukana oli neljäskin tuomari, Fazerin brand manager Päivi Svens.

Nyt kun katson tätä näytöstä, niin olen aika pettynyt. Suurin osa vaatteista ei mun mielestä näytä siltä että niissä kukaan minnekään kekkereihin menisi. Katrin asu oli kiva, varsinkin sen yläosa. Ja siinä oli ehkä eniten sellaista osaamisen näyttöä. AnttiAn suhteen mä alan vähän luovuttamaan. Eikö se oikeasti osaa tehdä kuin sen yhden mekon eri tavoin? Ja hei kulkusia???

Maria voitti tehtävän. Mun mielestä oli outoa että hänelle ei työnjäljestä sanottu mitään, helmassa oli edessä ja takana vinoon kulkeva sauma, mikä oli ommeltu ja silitetty huonosti, ja se näytti lähinnä epämääräiseltä rypyltä kankaassa. Mekko sinällään oli turvallisen tavallisen cocktailmekon näköinen, ja varmastikin täytti Fazerin toiveet parhaiten.

AnttiA ja AnttiP jäivät pudotusuhan alle, ja AnttiP putosi. En ole kyllä ihan varma oliko se sitten oikea ratkaisu. Pidettiinkö yhdenmekonAntti kisassa vain huomioarvon takia?? Huomaatteko, mä oon oppinu olemaan melkein objektiivinen mun tykkäämisissä :DD.

Kuvia tuttuun tapaan täällä.

Extrassa käytiin Vaatturiliike Saumassa, katseltiin cocktail-tilaisuudesta pätkiä, ja käytiin tutustumassa mun toisen all time favorite suunnittelijan, Tiia Vanhatapion liikeeseen ja mallistoon.

Kisasta pudonneelle AnttiP:lle annettiin haaste tehdä pipo kuudessa minuutissa ja sitä oli kyllä hauska katsoa. Onnistuis muuten multakin, mutta mieluummin käyttäisin vähän silitysrautaa myös :).

Jep jep, että sellaista tällä kertaa. Ensi viikolla uudet tuulet :).

Leather Flower

Finished!

Too dark to take decent pics... I´m arranging a photoshoot in a while, so maybe then I´ll have perfect pictures.
I bought satin trimming, but I hesitated until the last moment with it. It just didn´t seem to fit with the leather. So I tried and ended up making the trimming from the same fabric, and it turned out really nice.
Quite a lot of work to make the pattern look nice with all the pieces sewn together. I think it looks just perfect.

Why corsets are so expensive

Instead of sewing the corset that needs to be ready tomorrow, I thought I´ll answer one frequently asked question.

First you draw the pattern. Well actually you first draw the basic pattern and then modify it to fit as a corset. Can take anything from 15min to couple of hours.
Then you cut it, and have zillion small pieces of paper which never stay in any order.
Then you need lining, 1m. Interfacing, 2m. Main fabric, depending on the shape and size, lets say 1m. Preferably you should use interfacing with that too, so another 1-2m.
Spiral wire, bone ends, metal bones for centerfront and on the both sides of eyelets. If you want the corset to open from the front, you need split busk which can cost over 20€.
Different types of ribbon: something to sew the edges with (a lot!), ribbon for lacing (several metres, this one has about 5m), tubular bone casing to keep the bones (and the corset and your skin!) safe (8 metres or depending how many boning channels you want), thick ribbon for waistband.
Sewing thread: two small basic sewing thread and one for handstitching (trust me, its forth it).
Eyelets, quite a lot of them too. And definately you need a proper tool to attach the eylets, with hammer you only loose your nerves and possibly a few fingers as well. Aiglets on the right are ment for lacing endings, not necessary but looks sooo good.
So, then you cut the pattern. Iron on the interfacing to the lining, cut the lining. Sew it. Iron it. Try it on. Sew on the waistband and bone casings. Iron. Cut the bones to desired lenght (sucks btw), put on the ends and put the bones on right places. Cut the main fabric, sew it, iron it, put it on top of the lining, right sides facing. Sew centerback on both sides. Iron. Turn wrong sides facing. Iron. Pin the sides together, make sure seams match. Sew ribbon to right side of top and bottom edges. Turn it to the wrong side and attach by hand (takes an hour or so). Make holes for eyelets and put them on. Attach lacing. Sew on aiglets. Put the corset on and hit the road :).

This is the lining from the inside, still missing several boning channels.

That´s why they´re so expensive.

Muodin huipulle osa 4

Kas kas, onnistuin jopa pääsemään ruudun ääreen jo ennen kuin viides osa uhkaa nurkan takana :)

Jakson alussa kilpailijat saivat valita haluavatko jatkaa vanhan mallin kanssa vai kenties valita uuden. AnttiP vaihtoi Achillekselta jääneeseen malliin, ja Hely vei Katrin mallin, pakottaen Katrin ottamaan uuden. Helyn vahingoniloinen ilme ärsytti älyttömästi! AnttiA kertoi että Hely nykyään istuu Katrin paikalla autossakin, miten lapsellista toimintaa! Kaikki suunnittelijat olivat aika raivona Helylle.

Tehtävänanto suoritettiin Haukilammella metsän keskellä. Kahvia juodessa Mert kaatoi vahingossa kahvia Helyn päälle, mistä Hely sai pohjattomat raivarit ja haukkui Mertin juntiksi. Mert totesi, että Hely on tähän mennessä haukkunut kaikki pystyyn, että kukaan ei taida tulla hänen kanssaan toimeen. Ei kovin kaksinen pelitaktiikka?

Hanna Sarén kertoi suunnittelijoille vaatteen elinkaaresta. Tehtävänä on suunnitella asukokonaisuus rohkealle naiselle, joka haluaa erottua massasta. Materiaaliksi suunnittelijat saivat laatikkotolkulla vahoja villapaitoja uffilta. Työaikaa annettiin jälleen 11 tuntia.

AnttiP herätti mun mielenkiinnon, kun sanoi, että "ei pidä sortua ylimielisyyteen, pitää pysyä nöyränä ja ei oikase mistään sen takia että luulee tietävänsä" . Asenne kohillaan sentään jollain! Alussa mua ärsytti kun se on sellainen sekopään juopon suunnittelijanretkun näköinen :).

AnttiA:lla tulee taas "paras vaate ikinä ja varmasti voitan". Jonkun pitäs ihan oikeasti tiputtaa se jostain jalustalta ja sen verran kovaa että menis perille. Tosin mä kyllä tykkäsin Antin tämänkertaisesta mekosta, musta ja valkoinen sopii vaan niin hyvin yhteen ja sen malli on huippu. Tosin, mekko oli kyllä vähän huolimattomasti kasaan koottu ja aivan samannäköinen malliltaan kuin aiemmatkin mekot.

Jaakko Selinin pisteet kyllä tipahtelee entisestään mun silmissä. Niinkuin suunnittelijatkin sanoi, se puhuu ihan mitä sattuu "älä tee samanlaista mut älä tee erilaistakaan". Mulle tulee mieleen mun entinen opettaja, kovasti kritiikkiä mutta ei mitään järkevää sanottavaa. Sitä paitsi se vaikuttaa jotenkin... nössöltä? sorry :)

Edelleen kaipaan sitä että tuomareita olisi enemmän, en tiedä miksi se on niin häiritsevää että niitä on vain kolme.

Asut vaihteli järkyttävästä ihan kivaan, osa suunnittelijoista onnistui aika kivasti, osaa tuntui häiritsevän kun materiaali oli vanhoja villapaitoja, mutta kangastahan sekin vain on. Ei käytetyistä paidoista tehtyjen vaatteiden tarvi olla sen näköisiä että ne on pikaisesti kasattu vasemmalla kädellä. Helyn asu todella muistutti tonttumuori menossa baariin -lookkia, eikä siinä ollut mitään innovatiivista, eikä tuollaisen asun tekemiseen vanhoista paidoista todellakaan mene 11 tuntia.

Mert voitti haasteen, ei mun mielestä ehkä parhaalla puvulla, mutta tykkäsin siitä miten hän käytti pahvia muodostaakseen korkeat olkapäät. Hely tippui ja osoitti olevansa erittäin huono häviäjä, katkera, eikä nähnyt itse tekemiään virheitä. Onneksi siitä päästiin eroon. Sen naamaki oli aina ihan rutussa. Ja miten voi edes sanoa ettei toivo kenellekään kilpailijalle voittoa? Ja lisäksi se oli todella epäystävällinen Jaakolle ja Minnalle. Ja ja ja.. :).

Kuvia jaksosta voi katsella täällä.

Extra oli taas aikas ihana. Janne on niin sopiva sen juontamiseen! Jaksossa selviteltiin mitä on katumuoti, haastateltiin Hanna Sarénia ja tuota, mitäs muuta? Käsiteltiin pikaisesti AnttiAan ja Mertin suhdetta, ja ei siitä nyt oikein saatu juuta eikä jaata irti, Antti selitti jottain että hänen sydämensä on särkynyt.. voi pientä..

Seuraavaa jaksoa odotellessa. Täytyy kyllä sanoa, että jos ohjelma ei liittyisi mun omaan alaan, niin lopettaisin jo seuraamisen, niin huonosti se on toteutettu verrattuna Project Runwayhin. Ja kun tietää jotain juttuja mitä siellä on kulisseissa tapahtunut, niin ei voi muuta ku kysyä, että eikö tästä maasta löydy tekijöitä jotka tajuaisivat myös jonkin muun kuin rahan päälle?

Ärh. --> kahvia ja korsetin tekoa, heippa ja iloista maanantaita!

Project pics

Since I don´t have anything finished to show, here are some pics of my current project. These pants are for my own daughter, so they´re coming together slowly....
I just loooove topstitch. Always have, but had kinda forgot about it.


Sometimes I wonder, how many years I have to sew before I stop looking at my seams with admiration :). I hope I´ll never forget to enjoy about all the little details.

I have a love/hate relationship with pleats. I love to make them. They look great. But then again sewing them sucks in every possible way. Still I love it.


Also under progress is a new corset, which has to be finished in a week. Having a little problems with supplies, seems impossible to find black bone casing, agent doesn´t answer messages and don´t have enough time to order from UK. huh.
Fabric is embroidered fake leather. The corset is going to look fucking amazing!

It´s going to be similar to the White Dream, only have to make it fit better and a little shorter. This is the best thing (well one of them) about corsets, you don´t have to make a new pattern for every single customer.

***
I´ve thought about this language-thing quite a lot. I will be writing mostly in english from now on, but the Project runway -stuff and maybe some of the whining will be in finnish.

Muodin huipulle osa 3

Kolmannessa osassa tehtävänä oli suunnitella toimiva asu lastenhoitajalle. Materiaaleiksi suunnittelijat saivat sateenvarjoja.

Antti A on itsevarmuudessaan aikas ärsyttävän suloinen "mulle sanottiin eilen, et jos sun tekniset taidot ei parane, niin sä lennät ulos tästä kisasta. Jos mä sen takia lennän ulos niin pitäkää kisanne". Kyllä suunnittelijallakin pitäisi olla niitä teknisiä taitoja, Antti menee monessa kohdin siitä missä aita on matalin ja ompelutekniikat on aika hakusessa. Hei, jos ei tiedä millaisia saumarakenteita on olemassa, miten voi koskaan suunnitella mitään missä on jotain erilaista?? Ja jos on aikaa, miksei voisi ommella siistimmin?

Achilles alkoi ärsyttää mua suunnattomasti "vituttaa tehdä palvelijoiden vaatteita" -kommenteillaan. Ylimielisyys kostautui ja Achilles tippui. Suunnittelemansa vaate oli muutenkin typerä, liian lyhyt, eikä ollenkaan työvaate, vaikka miten tyylikäs tahtoi olla. Achilleksen näkemys oli, että lapsia ei tarvitse hoitaa verkkareissa. Hei haloo, verkkareiden ja bilemekon väliin jää aika paljon vaatteita...

Nauratti se, että aika monet suunnittelijat, kuten Mert ja Maria, kokivat työlle esteenä sen että eivät tiedä lapsista mitään eivätkä pidä lapsista. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa miettiä, millainen asu pitää olla jos olet töissä leikkipuistossa? Tarvitseeko pitää lapsista jos suunnittelee niiden hoitajalle vaatteen?

Jälleen varsinaista suunnittelu- ja valmistustyötä näytettiin todella vähän, ja tehokkaasti leikattu materiaali ärsytti entistä enemmän. Maksetaanko sille joka editoi leikkausten määrän mukaan??

Marian vaatteen hihat oli jotain aivan järkyttävää, napinläpiaukoista roikkuvat pussukat :S.

Jaksossa näytettiin vain joitain suunnittelijoita, osa jäi aivan taka-alalle eikä heille annettu suun vuoroa ollenkaan. Outoa.

Laura voitti kilpailun aika perusvaatteella, mitä myöhemmin on siellä täällä kutsuttu "kurahaalariksi". Achilles tosiaan tippui, kun ei noudattanut tehtävänantoa, silti olisin toivonut että Maria olisi tippunut, Achilleksella olisi varmasti enemmän annettavaa katsojille.

Tykkäsin illan extrasta, oikeastaan se on melkeinpä parempi kuin itse ohjelma... Janne perehtyi siihen miten kangas valitaan, mikä on trendi ja miten ne muotoutuu. Käytiin Globe Hopella ja Seccolla, varsinkin Seccon tuotteisiin ja työpajoihin oli mielenkiintoista tutustua. Visiitti Eurokankaaseen oli hulvaton. Oikeasti jos kangas leikataan vinoon, se joustaa, ei siinä tarvitse olla elastaania. Harmittaa että myyjä oli selvästi saanut perehtyä kysymyksiin etukäteen ja kankaat oli valmiina, olisi ollut pohjattoman hauskaa nähdä miten Euron myyjät kiemurtelisivat jos tuollaisia kysymyksiä tulisi puskan takaa :D. Oli myös tosi kiva että tällä kertaa näytettiin extrassa enemmän jakson taustoja ja kilpailijoiden haastatteluita.

Tämän illan jaksoa odotan kyllä innolla, kun loppuvinkeissä paljastettiin että Hely aiheuttaa jonkin lumipalloefektin mistä syntyy iso tappelu. Great! Mtv:n nettisivuilta paljastui että illan extrassa selvitellään sitten Mertin ja AnttiA:n suhdetta :) ihkuu.

**
Ja ihan näin asiasta toiseen. Onko se nyt ihan oikein hommata iso koira ja säilyttää sitä sitten 6x6m pihalla, missä se ulvoo ja haukkuu ihan koko ajan? Hitto että menee muuten hermo, kun se ulina kuuluu sisälle asti. Ihan ilmainen vinkki: jos et aio edes yrittää koiran koulutusta, ÄLÄ OTA KOIRAA.

Pohjatonta

Viime aikoina olen huomannut käyttäväni usein sanaa "pohjaton" - edellisessä postauksessakin kaksi kertaa, ja kolmaskin melkein tuli mutta muistui mieleen äikän open opetukset: samassa kappaleessa ei pitäisi koskaan käyttää kahta kertaa samaa adjektiivia.

N. 16 vuotiaasta eteenpäin olen ollut pohjattoman rakastunut Anaïs Niniin ja Henry Milleriin. Nyt tuli taas pohjaton tarve kaivaa kirjat esiin. Keväällä 2007 hankin ensimmäisen osan päiväkirjoja, ja edelleen niitä on hyllyssä se yksi. Suorastaan pohjatonta saamattomuutta!
Luulin että mulla olisi myös Henry&June, mutta ilmeisesti se on ollut vain lainassa. Anaïsin, Henryn ja Junen välinen suhde on aina kiehtonut mua, ja jotenkin olen aina ajatellut että Anaïs ja June kuuluivat yhteen. Mulla on silmillä liian pinkit lasit ja gaydar epäkunnossa, tiedetään :).

Mulla oli korjauksessa puku mikä aiheutti pohjatonta ihailua. Puku ei ole teetetty vaan ihan Stokkan perusmallistoa, mutta silti! Tätä olisi ihan hyvin voinut pitää päällä vaikka nurinpäin.
Kuvassa siis etukappaleen nurja puoli, vasemmassa yläkulmassa näkyy hihan vuorin kiinnitys, mikä on tehty käsin. Aiemmin olen nähnyt vain yhden tätä siistimmin tehdyn, mutta se olikin sitten Bossin puku :) .Tekisi pohjattomasti mieli hakea vaatturikoulutukseen.

Kissojen kanssa työskenteleminen aiheuttaa välillä pohjatonta raivoa.

Facebookissa vanha (indeed) ystävä muisteli Carolan biisien sanoja. Sai minut miettimään vanhoja hyviä aikoja kun Fairytalen hämyssä kuunneltiin Carolaa ja humalluttiin ja pohdittiin onko sillä yhtäkään kappaletta missä ei ole sydänsuruja :). Tuli sitten pohjaton tarve kuunnella Carolaa, ja kun oma levy on tuolla jossain, Spotifystä löytyi apu: carola parhaat . Multa löytyy myös muutama invi, laita @ jos tarvitset!

Iloa ja surua

Ensimmäistä kertaa vuosiin syksy ja joulun tulo aiheuttaa pohjatonta iloa. Parin vuoden ajan päivien lyheneminen, joulun lähestyminen ja kaikki negatiiviset tunteet mitä tähän vuoden aikaan liittyy, ovat aiheuttaneet lähinnä vain pohjatonta paniikkikohtauksen pelkoa.

Muutama päivä sitten huomasin riemuitsevani ensimmäisistä pienistä lumennäköisistä loskahippusista mitä taivaalta satoi. Maahan ne päätyi vetenä mutta mitä sitten, pimeää taivasta vasten, katulampun loisteessa, hetki oli maaginen. Ihan Lorelai Gilmore -fiilis. Tulin sisälle ja kaivoin joulukirjat ja lehdet esiin kätköistään. I H A N A A.

Periaatteessa kaikki asiat on vähän vinksallaan, mutta yleisellä tasolla kaikki on kuitenkin todella hyvin. Vaikka kyllä ne ahdistavat ajatukset ja tiettyjen menneisyyden ihmisten motiivien pohtiminen yhä kiertää välillä mielessä (aihetta sivuttu täällä ainakin jokaisen isäinpäivän tienoilla). Jotenkin olen kuitenkin päässyt yli, johonkin suloiseen tilaan, missä nautin tietoisuudesta että ne joutuvat elämään tekojensa kanssa aina ja iankaikkisesti. Edelleen kyllä toivon että saisin tilaisuuden kostaa. Haluaisin viedä lapseni niiden eteen ja kirkua että tajuatko, nämä olisi sinun lapsenlapsia/lapsenlapsenlapsia, jos olisit tehnyt sellaisia ratkaisuja mitä aikuinen tekee. No näinhän en tietenkään pääse tekemään, ja oikeasti en koskaan tekisikään, päinvastoin tekisin ihan mitä tahansa että mun lasten ei tarvitse koskaan edes tietää. Silti mua kaivertaa että kuin niitä ei kiinnosta ollenkaan?

Ja voi että mä antaisin mitä tahansa jos mun ei tarttis joka vuosi pohtia näitä. Että pääsis yli siitä koston ajatuksesta. Ärsyttää vaan suunnattomasti kun en tiedä kärsiikö ne ikinä mun hylkäämisestä, vai järkkäävätkö vaan joulua punaset essunhelmat heiluen. Ja kyllä, jostain syystä se että mummi ei enää halunnut olla mun mummi eron jälkeen, on pahempi asia kuin se että isä hylkäsi. Twisted. Kun olin 14 mummi väitti että ymmärrän sitten kun olen vanhempi. Vitut, ymmärrän vain entistä vähemmän, varsinkin nyt kun on omia lapsia. Mikään, mikään ei ole riittävän hyvä syy hylätä lapsi, varsinkaan jos mitkään ulkoiset olosuhteet ei siihen pakota (siis noin niinkuin ymmärrän että annetaan adoptioon tms kun on pakko). Miten ne voi elää itsensä kanssa, sitä mä vaan EN TAJUA. Ja yhä vaan porskuttavat. Mutta mikäs pahan tappais.

Ei taas pitänyt kirjoittaa tästä mitään, liian henkilökohtaista ja pälä pälä, evvk. Mut nyt se on poissa sydämeltä, taas helpompaa unohtaa hetkeksi koko soppa.

Nyt mä lähden lasten kanssa ostelemaan kynttilöitä ja joulujuttuja ja unohdan kaikki ikävät asiat.

Muodin huipulle osat 1 ja 2

Vihdoin lupaamaani höpötystä Suomen Muodin huipulle -ohjelmasta. Kaksi osaa on jo nähty, mitä mieltä olette olleet?

Ensimmäisessä osassa ei vielä oikein päässyt kiinni ihmisiin, kun niitä on niin paljon ja osa on ihan seinäkukkasia - toivottavasti eivät kuitenkaan taidoiltaan. Suunnittelijoista Antti A ja Mert ainakin ovat kiinnostavia, mutta olisin kyllä toivonut että tuomarit olisivat ottaneet kunnolla luulot pois Antilta, joka käyttäytyy kuin jo olisi Suomen lahja huippumuodille. Olga on mielestäni melkoisen rohkea aloittelijaksi, tavallaan kuitenkin olen sitä mieltä että pitäisi jo aika paljon osata tuonne mennessä.

Helyn nimesin mielessäni heti Hissukaksi, ja jotenkin siinä ihmisessä kaikki ärsyttää mua, etenkin se "minä olen teitä vanhempi ja minä kyllä tiedän miten töitä tehdään". Olin aivan varma että hän putoaa järkyttävän turkissillisalaattinsa vuoksi, mutta kenties hänen koettiin kuitenkin tuovan enemmän jännitettä porukkaan kuin suloisen Hanna-Marian.

Tuomareita olisi mielestäni voinut olla neljä, jotenkin se antaisi kattavamman kuvan. Ihanaa kuitenkin että mukaan on saatu ihan oikeita ammattilaisia, kuten ekan jakson vieraileva tuomari Teemu Muurimäki (ihku jopa mun mielestä).

Jäin ihmettelemään kuka Minna Cheungin oikein on meikannut runwaylle, kaula oli erivärinen kuin naama ja jotenkin ihon ja huulipunan kontrasti näytti huonolta. Mainoskuvissa Minna on aina niin siloiteltu, että vähän puuteria olisi voinut tuputella tai jotain...

Ensimmäisessä jaksossa putosi Hanna-Maria, ei nyt aiheetta mutta oli siellä pari huonompaakin. Ja hei, tyttö tykkää skottiruudusta, jo pelkästään siksi olisi pitänyt saada jäädä :) Joo mä olisin tosi reilu tuomari :DD.

Toisessa jaksossa piti suunnitella ja toteuttaa Elnettin hengessä glamour-asu punaiselle matolle. Ja sitten ne meni Eurokankaaseen ostamaan tarvikkeita, kyllä itketti!!! Sieltä nyt ihan aikuisten oikeesti ei niin hirveästi valinnanvaraa löydy oikeasti glamouriin. Lopussa nauratti kun kysyivät yhdestä asusta, että onko kangas uimapukukangasta vai satiinia, ja kangas oli morsiussatiinia..

Nyt kun pääsi vähän enemmän tirkistelemään työtilaan, alkoi ärsyttämään liiallinen product placement. Senkin kuitenkin voi tehdä järkevästikin, eikä niin että pöydillä lojuu Phillipsin silitysraudan pahvikoteloita....Mistä päästäänkin suoraan siihen, että hei HALOO, PHILLIPSIN RAUDAT??????? Ei kai kukaan itseään tai asiakastaan kunnioittava tuhraa parin kympin markettiraudalla? Edes laudat ei ole kunnolliset, ei imua, ei puhallusta, ei kunnollista höyryä. Kyllä sääliksi käy. Myös ompelukoneet on kuluttajakamaa, onneksi sentään Berninaa ja Husqvarnaa että sentään jotain saavat niillä tehtyäkin. Amerikan versiossa suunnittelijoille sentään suotiin kunnolliset välineet työn tekoon.

Mallinuket on meidän koululta ja sääliksi käy kyllä taas suunnittelijoita. Ylhäältä kiinni olevan heiluvan nuken päälle muotoilu voi olla, tuota, työlästä.

Harmittaa että jaksot on niin sliipatusti leikatut, varmasti parempaakin materiaalia olisi tarjolla. Kokonaisuus on paljon hajanaisempi kuin alkuperäisversiossa, ja katsojille ei pahemmin näytetä suunnittelijoiden saamaa palautetta.

Mirkan Katrin asu voitti molemmat jaksot, ja toisesta kotiin lähti Silja. **muoks, anteeksi virhe :).

Muodin huipulle extra on kivasti toteutettu siinä mielessä, että käsitellään laajemmin muotiin ja suunnitteluun liittyviä asioita, ja Janne Kataja on just sopivan tavis vetäjäksi :). Ohjelma-aika voisi olla pidempi niin ei menisi niin pintapuoliseksi..

Itse kaipaisin lisää ohjelma-aikaa, olisi mielenkiintoista nähdä tarkemmin henkilökemioita ja valmistusprosessia. Ja vaatteita en kyllä ala arvostelemaan, en osaa ja tähänkin asti olen ollut monesta eri mieltä kuin tuomarit :D.

Wow

Syksy toi tullessaan neulomisvimman. Nyrkkeily pitää sen verran hyvää huolta siitä että koko ajan sattuu johonkin joka tapauksessa, niin eipä toi puikkojen heiluttelun aiheuttama kipu missään enää tuntunut :)
Lanka on Floricaa, ja ohje ihan itse keksitty. Tein jopa mallitilkun, kun millään ei tullut mieleen mitään sopivaa silmukkamäärää. Tässä niitä oli 102 tai 112, ei muista.. Kavennukset ei enää tulleet vanhasta muistista ja kaivoin esiin Jatan Mario-myssyn ohjeen ja lunttasin siitä. Hyvä tuli, kai. En ole ihan vakuuttunut sopiiko tällainen valkoinen mulle ollenkaan, mutta ainakin lämmittää iltalenkillä.

Siivosin tänään akvaariota. Kissat ovat vakuuttuneita siitä, että heidän apuaan tarvitaan kaikessa, nukkumisesta vessassa käymiseen, ja tämä touhu ei ollut poikkeus. Vettä oli onneksi enää vain kissantassunmitan verran, kun Hilma tipahti/hyppäsi veteen... Nyt tiedän miten nopeasti liikkuu rasvattu salama. Tyttö ei siitä kyllä lannistunut, uudelleen piti yrittää josko olisi saanut mollia maistaa. Onneksi on umpinainen kansi...

Muodin Huipulle katsaus edelleen tulossa, josko myöhemmin tänään ehtisi naputella :).

Töitä kissojen kanssa

Näin meillä tänään, surffaillaan aurinkoläikässä kissojen kanssa. Kamala hurina vaan kuuluu!
Kun kissat tuli meille, molemmat painoi alle kilon, ja nyt pari kuukautta myöhemmin Harmi painaa 2400g ja Hilma 2100g. Huimaa.

Tulkaahan myöhemmin takaisin lukemaan Muodin Huipulle -raporttia!