Raitapaita

Melindalle raitapaita Kangastukun trikoosta, kaava Ottobre 4/04 soveltaen. Uskokaa tai älkää, tämä on so far tyttären ainoa lyhythihainen paita... Muut onkin sitten mekkoja ja hihattomia ja muutama pitkähihainen. On ollut niin lämmintä että mekkojen alle ei ole tarvittu mitään.

Kokeilin tehdä kauluksen kaksinkerroin taitellusta kaitaleesta. Yleensähän ohjeissa kaitale ommellaan ensin renkaaksi ja sitten kiinni, mun mielestä silloin on todella vaikea tietää onko se nyt oikean mittainen vai ei. Tein niinkuin teen vinonauhankin kanssa; ensin toinen olka yhteen ja sitten kaitale kiinni hieman venyttäen toiselta olalta alkaen, ja sitten vasta toinenkin olkasauma kiinni. Lopuksi tikkasin kaitaleen asentoon. Lopputulos on tosi hyvä, kuvassa vielä vähän kupruilee kun en jaksanu silittää.

Myös hihansuihin tein kaitaleet samalla tavalla. Kiva tuli. Leikkelin myös kaavat Jocsun sammareihin (seitsemän kaavankappaletta OMG!) mutten vielä ennättänyt leikkaamaan kankaita.

Eilinen Jarin kirjoitus muuten sai alkunsa niin, että meidän piti pukea lapset pihalle, J oli hakemassa vaatteita ylhäältä ja kun tuli alas, mä seisoin keskellä olkkaria ja selasin Ottobrea ja olin ihan muissa maailmoissa ja lapset huseeras omiaan. Jari katto mua hetken ja sanoi: "voisin kyllä kirjoittaa sun blogiin jutun siitä millaista sun ja näiden käsitöiden kanssa oikein on elää" :D.

Nyt tää lähtis ostamaan karkkia ja vuokraamaan leffaa. Ai niin, kissa syö lääkkeensä nykyään suoraan lusikasta, siis voihin sekoitettuna. Ihanaa kun tää sujuukin näin helposti. Ja Copperille tekis ihan hyvää jos sais vähän lihaa luidensa ympärille, ehkä pitäs laittaa oikeeta voita :D

Elämää neulomusten keskellä

(miehen puheenvuoro)

Lankaa, lehtiä, lankaa, blogeja, kankaita, lankaa... 'Pakko saada tänään lisää lankaa' -päiviä vietetään varmasti monessa tätä juttua lukevassa perheessä.

Meidän perheessä neulominen on mennyt aikoja sitten 'tää on vain mukava harrastus' -vaiheen ohi, ja nyt eletään vakavaa 'pakko saada lisää lankaa huomenna, eikunytmullelähdenkauppaanhetiostamaan' -vaihetta. Lankaa ja keskeneräisiä töitä pursuaa lähes jokaisesta nurkasta, laatikosta ja kaapista - siis tarkoitan, että niitä löytyy myös niistä kaapeista, jotka on tarkoitettu esimerkiksi vain astioille ja ruokatarvikkeille. On hahtuvaa, tumppuja, sukkia, huiveja, villaa, novitaa, ottobrea, kaavoja, neulontablogeja ja jokapäiväisiä kysymyksiä; 'onko tämä sun mielestä hieno, onhan?' Ymmärtäisin vielä sen, että langoille ja muille tarvikkeille tarkoitetut monet laatikot ja kaapit riittäisi, mutta kun ei. Kun asiasta hänelle kauniisti vihjaan - tulee samalla sekunnilla vastakysymys; 'rakastathan sä mua silti'? Epäreilua, sanon!

Neulomiseen ja vaatteisiin liittyviä lehtiä löytyy meidän lankakodista varmasti yli sata. Niitä tulee monta kotiin kannettuna, ja ne jotka ei tule kotiin - ne haetaan heti kun uusin ilmestyy. Kaavoja kopioidaan ja kankaita leikataan lähes joka päivä. Jokin keskeneräinen työ on käsissä koko ajan; aamupalapöydässä, bussipysäkillä, parvekkeella - ihan joka paikassa. Kymmeniä töitä on epäonnistunut, useita kymmeniä on onnistunut, ja monta työtä on tällä hetkellä kesken...

Kun S aloitti tämän 'harrastuksen' parilla hänen mielestään epäonnistuneella villasukalla, en tajunnut kuinka iso asia tästä hänelle vielä tulisi. Nyt yli kaksi vuotta myöhemmin moni ihailee hänen töitään niin täällä blogimaailmassa kuin tietenkin oikeassa elämässä. Myös minä olen kaikesta huolimatta ymmärtäväinen, pitkäpinnainen ja hänestä erittäin ylpeä!

Jari

Kiire tulee

Eilen innostuin tekemään toisen hihan tähän Melindan neuleeseen, ja samaa tahtia kun hiha eteni, kasvoi ärsyyntyminen kun ajattelin hihojen kiinnittämistä ym. Sain sitten kuningasajatuksen, jospa kokeilisi kaarroketta!

Ilman minkäänlaisia muistiinpanoja tai laskutoimituksia ryhdyin hommiin, ja kaivoin muistin lokerikoista kaiken mitä tiedän ylipäänsä raglanhihasta (en paljoa). Pari raglanhihaista olen tehnyt, mutten koskaan kaarrokkeella, eivätkä ne muutenkaan ole olleet niin suuria onnistumisia. Piti sitten pikavauhtia tehdä se toinenkin hiha että pääsin toteuttamaan itseäni. Muutaman rivin olen nyt sitä tehnyt ja ainakin vaikuttaa hyvältä. Peukut pystyssä vaan.

Kissa-osuus:
Copperfield on kipeä, virtsatietukos tai miksi sitä nyt sanotaan. Antibioottikuuri tuli ja erikoisruokaa hautaan saakka. Sain muutaman näytepussin, mutta eivät sitten patistaneet ostamaan enempää, hölmöt. Mä olin informaatiotulva-shokissa enkä sitten itse tajunnut että pitkälle ei pötkitä parilla pussukalla... Eikä sitä sapuskaa myydä kuin eläinlääkäriasemilla, jippii. No kyllä tässä maanantaille pärjätään. On muuten hyvän hintaista ruokaa, vähän vaan sillai sormien välistä tiirasin niitä hintoja.

Ikinä en ole kissalle antanut mitään lääkettä, matokuuritkin on otettu nestemäisellä linjalla. Ja nyt pitäs sitten saada yhteensä 20 kertaa nappi kurkusta alas. Surffailin vähän, ja jossain ehdotettiin että tabletti kannattaa murskata ja sekoittaa voihin, ja sipaista klöntti sitten kissan tassulle; siistinä eläimenä kissa sitten nuolee kaiken pois. Päätettiin kokeilla tätä, ja ajateltiin että koska se ei ole koskaan saanut lääkettä, ei sillä voi olla vielä mitään kuudetta aistia millä hoksaa jo kilsan päästä että nyt on lääkettä tulossa. Järjestettiin rauhaisat olosuhteet, murskasin tabletin jo aamulla ja vasta parin tunnin päästä laitoin voita sekaan ja käväisin vaan paijailemassa Copperia ja samalla laitoin lääkkeen tassulle. Kissa ei ollut moksiskaan, mutta sitten yritti ravistaa klönttiä pois. Nostin lattialle lentäneen paakun takas tassulle, kissa jopa nuoli sitä mun kädestä! Ja söi lopulta kaiken lääkkeen. Nyt sopii vaan toivoa, että jatkokin sujuu yhtä hyvin.

***

Kesähulinat

Kesälomaa on vietetty ahkerasti. Kotona/lähiympyröissä pysytteleminenhän ei mulle mitään lomaa ole vaan arkea, joten ollaan sitten viiletetty siellä täällä ja tuolla. Ollaan kyllä vietetty ihan kotipäiviäkin välillä, ja lähes joka päivä ollaan käyty piknikillä jossain pellonpientareella.

Korkeasaari ja Lintsi tuli koettua alkuviikosta. Ihan loistavaa, kun molemmista paikoista saa rattaita vuokrallekin, näin säästyi Jocsulta paljon voimia, ja etenkin korkkiksessa oli kätevää kun pystyi menemään pitempiä välimatkoja aikuisen vauhdilla. Kun ei ole sitä peltilehmää rannassa odottamassa, on noi paluumatkat välillä hieman extremeurheilua. Ilmeisesti kaikilla niillä muilla lapsiperheillä oli se auto olemassa, kun kerrankin ei ole ollut mitään vaikeuksia mahtua bussiin ja juniin, hyvä niin.


















Kuva housuista ja mekkosesta. Ne on niiin ihanat. Ja olleet kovassa käytössä, tällä viikolla vissiin joka päivä nuo päällä, illalla vaan pesuun :D


















Juna tulee!!!! Hatun helmet oli tytön mielestä hauska juttu. Kaks ekaa päivää niitä piti tarkistella koko ajan että vieläkö ovat paikallaan, ja sitten keksi että jos oikein kovasti heiluttaa päätä, helmet kolisee ohimoon just niinku olin ajatellutkin. Ja tälle sitten kikatetaan kovasti ja huudetaan että "äiti mua sattuuuuuu" :D

Toisenlaista tuunausta. Seistyään kaksi vuotta olkkarin nurkassa G-K pääsi viimein seinälle. Ja samalla, kuin vahingossa löytyi uusi parempi paikka viinitelineelle, joka tosin on valitettavan tyhjä. Sohvalla on mun uusi paras kaveri, Medisanan infrapunahierojalaitos. Niin ja on siinä lapsetkin kun ne ei suostuneet väistymään.

Sain myös hankittua olkkariin ihanat uudet paneeliverhot. Ajattelin että nyt kyllä tilaan valmiit muuten en saa ikinä niitä. No ei olis kannattanut. Tilasin Josefssonilta, ja verhot on ommeltu aivan päin persettä. Taitteen leveys vaihtelee sentistä kahteen ja kangasta on venytetty ommellessa niin, että se on aivan vino. Yksi suht suora verho ja yksi vino rinnakkain, ja yläreunasta verhot meni päällekkäin ja alhaalta oli viiden sentin väli :/ . Ei muuta ku paketti takas, reklamaatio lähti jo kun olin niin raivoissani :D . Ja sitten täytyy vissiin ommella itse. Kelan täditkin oli saaneet puolet päätöksistä tehtyä, joten ehkä mä voisin käydä hankkimassa hieman Borås cottonia...

Neulomuksista lisää vähän myöhemmin. Mulla on kauhee loppukiri saada lisää valmiita töitä tälle kuulle ja maanantaina on vika päivä. Nii-in, joskus on itse asetettava deadlineja kun ei ole tuota pomoa :D

Prinsessan uudet vaatteet

Melindalle valmistui eilen mekko ja tänään housut. Jos muuten joku on kiinnittänyt huomioita siihen että miksi koko ajan Melindalle valmistuu ja Jocsulle ei, niin se johtuu ihan vaan siitä et Jocsu ei ole venähtänyt yli kymmentä senttiä tänä vuonna :D . Syksyn tuulet muuttaa senkin asian ja alkaa valmistumaan poikienkin ihanuuksia enemmän.


Mekon tein samoilla kaavoilla ku synttärimekon mutta jätin pari alinta frillaa pois ja tein olkapäiden kiinnityssysteemin vinonauhalla. Housut on kesän Ottobren kaavoilla nekin. Kukkakangas on nimeltään Joyce Flowers eurokankaasta, harmikseni huomasin lauantaina että sitä olisi saanut myös mustana ja pinkkinä. Mut en kuitenkaan sortunut :D


Housujen vaaleanpunainen kangas on ollut varsin riittoisaa. Ostin sitä metrin, mistä on tehty liivimekko, kaksi hattua, kahteen mekkoon yläosan vuoritus ja nämä housut. Ja koska kankaassa oli pieni tahra, sain metrin eurolla. Eli siis melkein ilmaisia vaatteita! Kukkakangas maksoi muistaakseni 5.90 metri, se ei ollut täysleveä. Ja liki kaikki meni näihin, mutta siis noin kuudella eurolla housut ja mekko.


Frillojen alareunat on huoliteltu rullapäärmeellä, se on kyllä ehkä maailman kätevin tikki. Kaikki saumat on ommeltu ensin suoralla ompeleella, sitten huoliteltu kapealla saumuritikillä, ja sitten tikattu paikoilleen, todella, todella siistin näköistä. Suurin syy siihen etten innostunut ompelemisesta ennen kuin sain saumurin on just se, etten voi sietää epäsiistin näköisiä saumoja, ja vihaan ylikaiken sitä että kangas rispaa pesuissa. Ilman saumuria en vaan jaksanut enkä osannut tehdä tarpeeksi siistiä työtä, enkä kyllä ole yhtään vakuuttunut että olis edes mahdollista tehdä siistejä saumoja pelkällä ompelukoneella.


Alalahje, frillat on kiinnitetty tän brodyyrin ylä- ja alareunoihin, ja sitten brodyyri kiinni lahkeeseen. Cool! Eikä haittaa jos tanssiessa helmat hulmuaa kun on nättiä alla ;)


Tuunailin keijuhattuakin vähän. Se tuntui kaipaavan jotain, ja sai sitten vähän helmiä. Ajattelin että ne varmasti paukkuu mukavasti ohimolla juostessa :D . Täytyy kattoo miten ne käyttäytyy ja mitä tyttö tykkää. Mut eihän cernit paina mitään, niin luulis et on hyvä.

Nyt aa aaa nukkumaan. Huomenna Korkeasaareen. Tänään oltiin puistossa retkeilemässä lettueväiden kanssa, lapset leikki sellaisessa autossa mikä heiluu, että ovat jäätelöautokuskeja. Melinda ajoi kuin kaistapää ja kikatti koko ajan, Jari lykki niille vauhtia, Jocsu matkusti konepellillä ja pysähdyspaikoilla toimi jäätelömyyjänä. Mä olin jätskiauton äänitorvi ja asiakas. Hyvin on oppi mennyt perille, poika otti ensin rahat ja etukortin (!) ja meni näppäilemään jotain ja sitten haki jäätelöt :D . Jälkiruuaksi haettiin essolta oikeat jätskit, mutta Melindalle tuli vahingossa sellainen missä oli känkkäränkkä kaupan päälle, ja neiti sitten huusi kotimatkan. Ai niin, syötiin jätskit tien vieressä sellaisen sillan alla, missä menee vinossa se penkere tieltä ylöspäin. Levitettiin viltti sinne, lasten mielestä oli über-cool kun istuttiin ihan vinossa :D

#¤%"#"¤#¤

Tein eilen ihanan prinsessamekon tästä kankaasta:
Mutta nyt armas kamerani kieltäytyy tekemästä siitä kunnollista kuvaa. Sisälläotetuista kuvista tuli tyhmiä ja ulkona on vissiin sitten talvea ilmassa, kun kuvista tuli ihan sinisiä. Joten mekosta kuvia sitten paremmalla onnella...

Kävin myös uudemman kerran kangaskaupassa, tällä kertaa Sanomatalon Eurokankaassa. Aina purnataan miten nihkeä ja olematon palvelu eurokankaassa on, tällä kertaa oli kyllä aivan mielettömän hyvät tyypit töissä. Vietettiin mummin kanssa siellä reilu tunti ja juteltiin kaikkien neljän myyjän kanssa, ja saimme tosi hyvää palvelua.

Ostin ihanaa sammaleenvihreää vakosamettia keppilohikäärmeeseen, pinkkiä ja helmenharmaata Wertexiä lasten ulkohousuihin, ja vähän tarpeellista tilpehööriä. Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä että kosteussuojahousuja ja talvihaalareita en kyllä itse tee ikinä. Toppahaalareista olen yhä sitä mieltä, koska niihin menis niin paljon aikaa ja materiaaleja, mutta kosteussuojahousuista mieli muuttui, kun kaupan housuihin menis satanen ja itsetehtyihin kymppi (siis kahdelle lapselle. Jonatan/reimatec vs itsetehty). Katsotaan nyt mitä saan aikaan ja kestääkö käyttöä miten. Ainakin kangas tuntuu hyvältä.

Olen todennut että nopeiten saan ommeltua sittenkin vaate kerrallaan, eikä sarjatyönä kaavat-kankaat-ompelu. Heti aamupalan jälkeen piirrän suit sait kaavan, heti kun tilanne sallii leikkaan kankaan ja sitten vaan ompelemaan. Näin mulla pysyy mielenkiinto yllä siihen tekeillä olevaan, en unohda missä olin menossa ja mitä seuraavaksi piti tehdä. Suunnittelen tekeväni vaatteen per päivä, trikoopaitoja ym voi tehdä sitten sarjana enemmänkin.

Nyt me mennään retkeilemään. Espoo on kyllä tylsä. Tai ainakin tämä osa Espoota. Vantaa oli kyllä vielä tylsempi. Munkkiniemessä ei olis tylsyysongelmaa. ;)

Hurautinpas housut

Tänään oltiin lähdössä Sealifeen, mutta koska mua huimaa ja on niiin älytön väsymys, päätettiin pitää kotipäivä. Lapsetkin armollisesti heräsivät vasta lähempänä yhdeksää. Eilen illalla yritin leikata kankaita, mutta en saanut lankasuoraa sitten millään joten heitin hanskat tiskiin. Aamulla uusi yritys, ja paremmalla onnella. Housut syntyi suht nopeasti vaikka sähläsinkin.

Nämä on tehty samalla kaavalla kuin ne valehalkiohousut, mutten jaksanut tehdä halkioita. Yritin kuitenkin keksiä jotain jujua, ja tein taitteen minkä ompelin oranssilla langalla kiinni. No se meni ihan vinksalleen. Yritin korjata tekemällä siksakkia päälle, mutta suora ommel oli niin vinksallaan, että ei tullut hyvä. Joten taitoin lahkeen pariin otteeseen niin että oranssi söhellys jäi taitteen sisään, ja ompelin taitteen vain saumakohdista, ja päälle pistin sinistä vinonauhaa. Hyvännäköiset housut tuli. Ajattelin vielä tsekata jos löytyis joku kiva silityskuva tms, ettei ole ihan tylsät. Taskut olisin tehnyt, mutten löytänyt taskun kaavaa enkä jaksanut alkaa soveltamaan :D


Aamulla tein pikana Melindalle keijupipon, kun en kyennyt löytämään ainuttakaan hattua. Miten tuo neiti onnistuukin siinä, että aina on hatut hukassa, en tiedä. Nämä korvapipot on onneksi helppo ja nopea tehdä ilman mitään kaavoja. Olisin kyl halunnut isommat korvat, mutta nyt tuli tällainen. Ilme on sarjasta "en mä haluu et mua kuvataan!".


Opettelin myös huoltamaan ompelukonettani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu. Nyt se kyllä toimii kuin enkeli, ei runksuta, ei hyppytikkeile (jos joku viisastelija tarttuu tähän katsoessaan keijuhattua, niin se on sit tehty ennen huoltoa, toim huom.), rullaa ku unelma. Jopa Jarikin kiinnitti huomiota uuteen hiljaisempaan ääneen: "sun konehan on ku ferrari nykyään". Niii-in, kyllä se aina mäklaarenin voittaa :D . Tästä eteenpäin mä lupaan puhdistaa ja öljytä säännöllisesti.

Voi kun voisi vaan ommella. Ei huvita tämä perheenhuolto sitten yhtään. Onneksi J on kotona, tosin se ei ole kauheen innoissaan uudesta pestistään 24/7 sisäkkönä :D:D:D . Palmikkopaitaan pitäs lähteä ostamaan vetoketjua. Kaulus on nyt puolivälissä, mutta pitää saada se ketju eka että tiedän kuin pitkä siitä kauluksesta tarttee tehdä. Siitä tulee kyllä niin ihana...

Kangaskaupassa jälleen

Käytiin tänään naapurin kanssa Petikon eurokankaassa. Tässä saalista.

















Suklaanruskeaa, leveävakoista samettia en uskonut löytäväni Eurokankaasta. Tämä on just sellaista kuin halusinkin, siitä tulee Jocsulle housut. Punainen sametti oli vaan pakko ottaa, kun se oli niin hyvän värinen, siitä tulee housut ja hame.
Tummasta ja vaaleammasta lilasta tulee Melindan syystakki ja housut. Tummansinisestä satiinista tulee vuori Jocsun prinssinviittaan ja sinisestä puuvillasta päällinen.

***
Copperfieldilla on oikeasti jotain vikaa päässä. Nyt vihan kohteena on yläkerran eteismatto, joka sekin on punainen. Matto oli jostain syystä matkannut lastenhuoneeseen, ja kissa oli sitten siihen kussut. Niin että tuli kaksi mattoa pestäväksi. Melinda oksensi olohuoneen matolle, ja keittiönmatto on muuten vaan pestävässä kunnossa. Jippii. Sitten kun vielä Jocsulla käy pissivahinko harva se yö, niin tuntuu että koko kämppä haisee ihan kuselle, tulee suorastaan vainoharhainen olo. Äääh.

Ja arvatkaa onko mitään paikkaa missä noin isoja mattoja voi pestä? No ei. Ja mikäs järki siinä on, että pesettäminen on kalliimpaa ku uudet matot? Valitettavaa ettei ole rahaa uusiin. Pöh. Nyt pesin toisen ison maton muutamassa erässä kylppärissä ja saunassa, puol kämppää on höyryssä ja homevauriovaroittelijat saisivat sydäreitä jos tietäisivät.

Ai niin, uusi Ullakin on näköjään ilmestynyt.

Pintapuolinen postaus

Sain viimein tehtyä loppuun Jocsun paidan, enää kappaleet yhteen ja kaulus. Pikkutarkat hommat ei nyt innosta, kun olen nukkunut petarilla alakerran lattialla, ja herännyt tunnin välein kun prinsessa ei saa henkeä (flunssa) tai kun oletettu ryöstäjämurhaaja kolistelee ikkunan takana. Pikkusen siis väsyttää, ja kun kaiken päälle Jocsu keksi että kirkumisen lisäksi voi potkia, raapia ja lyödä, oon kyllä viittä vaille valmis tunkemaan puikot jonnekin ihan muualle ku lankakerään. Hengen pitimiksi olen värkkäillyt helppoja juttuja ja pomppinut työstä toiseen vapautuneesti.


Melindan neuletakki tuloillaan. Tää on ihQ. Ja mallineule on niiin helppo, just loistavaa.


Midwest Moonlight, yksi mallikerta. Tästäkin tulee ihana. Aiemmissa kommenteissa kyselin että tuleekohan tästä liian naisellinen miehelle, mutta ei sen väliä tuli tai ei, mähän voin aina pitää tätä itse jos Jii ei tykkääkään.


Jocsun tiikerihuivi on ollut nukutustyönä. Aika pitkiä aikoja on tullut istuttua nukuttamassa, kun oon opettanu Melindaa omaan sänkyyn. Tätä vauhtia se valmistuu hyvissä ajoin syksyksi. Vaikka äkkiäkös tuon tempasis valmiiksi, mutta ei kiinnosta. Aivan sairaan tylsä työ, mutta just sopiva unihommiin.

Strömsö

Eilen katsoin ekan kerran Strömsön. Aina unohdan, koska lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että ylen kanavilta ei ikinä tule mitään....

Nooo, siinä tehtiin veikeä keppilohikäärmehevonen, millaisen Jocsu heti ilmoitti tarvitsevansa. Ja kas. Mitä saa 200 eurolla televisiolupamaksua? No ei ainakaan suomenkielistä ohjetta. Perkele. Vai enkö minä vaan löydä?? Hjälp mig pliis!

Vihdoinkin Menitassa

Pitkään kestäneen aikomuksen ja kahden yrityksen seurauksena päädyin vihdoin tänään Menitaan. Meinas taas käydä hassusti kun kaikki aikeet ja tarpeet pyyhkiytyi pois mielestä ja ihan kaikkea teki mieli. Olo oli kuin karkkikaupassa, paitti että kilohinta oli vähän eri...
Sain lopulta langanpäästä kiinni ja hoin itselleni beigejä ja mustia ajatuksia; tarkoitus oli saada lankoja nimenomaan Jocsun ja Jarin asusteisiin. Mulla on paha tapa ostaa aina tyttövärejä..

Noo, vaaleanpunaista Tovea ostin Melindan tumppuihin. Jos aikuisten tumput vaatii kaksi kerää, siis kaksinkertaisena kudottuna, eikö lapselle pitäs tulla yhdestä? Mites Tove yksinkertaisena, eikö sillai tulis kivat myös, kun kuitenkin useimmiten on vielä rukkaset siinä päällä?

Beigestä Wonderwoolista tulee Jocsulle syys/talvipipo, mustasta Flavia babysta Jarille kaulaliina, mies näytti vihreetä valoa Midwest moonlightille, kuulemma kuviolla ei ole väliä kunhan väri on oikea.hmph. Ja beigestä Lanetista tulee Jocsulle tumppu jos toinenkin. Addit on roguen neulontaan ja sormikaspuikot, no, sormikkaiden neulontaan (that´ll be the day...)

Enkö ollutkin käytännöllinen! Ei mitään turhaa härpäkettä! Eurokankaassakin pysyin aisoissa, vaikka onkin kaik kankaat -20%. Ostin vain Jocsulle housukangasta. Hyvä hyvä! Ja mitään ei sitten puhuta reissusta brrleluun. Tosin olin ihan kiltti sielläkin.

Hammasta olen purrut niin että paikat lohkeilee, mutta Jocsun palmikkoneuleen takakpl on kokonaan valmis ja etukappaleesta puuttuu vielä vain joitakin senttejä. Kahden Helsinginreissun matkoilla olen ehtinyt tehdä 15 senttiä Melindan neuletakkia, teen etu- ja takakappaleita samanaikaisesti. Siitä tulee ihana! Ohje oli Mandarin fiestalle, mutta teen sitä pinkistä Ibizasta, kuvia kuhan työ suostuu tulemaan kassista.

Sekalaista säpinää

Tänään kävästiin Jennin kanssa kaupungilla toteamassa, että ainoastaan Hakaniemen hallin Vihreä Vyyhti ja Kiseleffin talon Sypressi on auki lauantaisin. Kurjaa kiusaamista tällainen. Jäin sitten ilman huivilankoja ja kaikkia muita ihanuuksia mihin piti tuhlata. Käytiin myös vihastelemassa Novitan uutuuslankoja, jotka suorastaan haisee muoville. Mutta ruskea Aino on sitten ihanaa. Ja beige Nalle+Isoveli, mutta siihen se sitten jääkin. Ja hinnat olivat melkoiset.


Tikrua jelppasin kun langat loppui kesken häneltä, ja sain kiitokseksi tällaisen määrän kankaita, joista olis tulossa jo vaik mitä, mutta kun...

...joku ei oo siivonnut ompeluhuonettaan. Kamala vimma ja paine on ollut tehdä vaiks mitä, mutta kun mä en pysty yhtään keskittymään tällaisessa sekamelskassa, niin ei sitten mistään mitään tule. Pidin vähän suunnittelupalaveria itseni ja kangaskaappien kanssa ja jäi homma vähän kesken. Huokaus.


Torstaina käytiin pyörähtämässä Munkkiniemessä, ja tuli niin kova ikävä sinne. Mä olen asunut noin kymmenessä eri kaupungissa/kaupungin osassa, ja munkka on ainoa mistä on jäänyt sellainen "täällä on mun juuret" -fiilis, vaikka muuten aika juureton olenkin. Voi kun pääsis sinne muuttamaan. Mutta mutta. 60 neliöinen kaksio 50-luvulla rakennetusta talosta saattaa hyvinkin maksaa 250 tonnia niiltä nurkilta. Että voi olla että täytyy ensin tapahtua jotain finanssipoliittisia mullistuksia ennen kuin sinne muutetaan :D


Sain viimein maalattua kehyksiä ja jopa täytettyä ne. Kuvat ja kehykset on odotelleet aikas kauan. Mutta, arvatkaas harmittiko siinä vaiheessa kun iskin nauloja seinään; taulujen koukunpaikat on Ikea-tyyliin väärässä kohdassa joten taulu jää vinoon. Hmph. Köyhän ei pitäs ostaa halpaa. No, tuli lipaston päällisille täytettä, nyt en enää kehtaa täyttää niitä langoilla :D

Vinkki: vasemmanpuoleinen puukehys on kans ikeasta, ja se on tismalleen samankokoinen ja näköinen kuin Pentikin vastaavat. Mulla on pari sellaista Pentik-taulua missä on kanelitankoja ym sisällä, ja enää ei ole varaa ostaa lisää niitä. Tässä oiva tee-se-itse ratkaisu :D

Ai niin. Dropsin alpakan tulevaisuus todellakin on vaakalaudalla, niinkuin jossain jo huhuttiinkin. Langan valmistusta ei suinkaan lopeteta, mutta Tekstiiliteollisuus on lopettanut sen maahantuonnin. Sypressin myyjä kertoi, että mahdollisesti Menita alkaa tuomaan sitä, mutta neuvottelut on vielä kesken. Toivotaan että asia ratkee pian ettei lopu värit kaupasta.

Maalaa matto

No niin, eilen ehdittiin tarttua taas pensseliin kun Melinda sittenkin päätti nukkua (kuudelta illalla :/) päivärit.


Tarvikkeet:
1 tai useampi maalausikäinen
kangasvärejä
vettä
pensseleitä
matto

Me maalasimme maton mikä on 100% akryylia (mitä olen oikein ajatellut!!?). Periaatteessahan tavalliset kangasvärit on tarkoitettu luonnonkuiduille, tekokuiduille on omat värinsä, mitä ainakin Seriväri myy. Kokemuksesta tavalliset värit toimii ihan ok, mutta mitä kestävämmän tuloksen tahtoo, sitä paremmin tietysti kannattaa suunnitella materiaalien yhteensopivuus.

Väriä laimennetaan roimasti. Tiimarin purkissa luki että voi ohentaa jopa 50%, Serivärin maaleista en tiedä tuota prosenttia mutta pigmenttiä ainakin oli enemmän. Me laitettiin pari ruokalusikallista väriä ja puolisen litraa vettä. Kannattaa kokeilla mattoon minkä vahvuista tulee. Idea kuitenkin se, että väri imeytyisi mattoon eikä niin että maton päällä on värikerros.


Sitten maalataan. Kukkiin pitikin tehdä vähän vahvempi väriseos, että ne näkyi jonnekin :D . Tässä taas näkyy mun epätaiteellisuus, muunlaisia kukkia en osaa piirtää, mut ei kai se haittaa... Matto siis maalataan niinkuin vaikka talokin maalataan. Ekan kerran kun maalasin, tein öklöpinkeistä matoista toiselta puolelta puna-siniraidalliset ja toisella puolelta yksiväriset. Jos maalaa molemmat puolet, kannattaa huomioida että väri imeytyy läpi aika helposti, ja suunnitella värivalinnat ja kuviot sen mukaan.

Lopuksi väri pitää silittää kiinni, jotta siitä tulee pesunkestävä. Väripurkeissa on yleensä tähän ohjeet, mutta liinan läpi parin pisteen lämmöllä noin suunnilleen.

Mun ekat matot kesti monta vuotta hyvänä, ja siinäkin vaiheessa kun ne jatkoi matkaa jonnekin, ei väri ollut kulahtanut mutta aika ajanut ohi :D


Tällainen pikku ystävä kävi meidän pihalla eilen. Olipas söpö! Ja rouskutti ruohoa ja tuhisi kovaa.


Kiitos myöhäisten päiväreiden Melinda ilahdutti mua heräämällä neljältä. Neljältä. Aamulla. Eipä siinä muu auttanut ku pannu kahvia ja kudin kouraan ennenku silmät oli edes kunnolla auki. Kohta tää pusero on valmis. Etukappale on ihan just tulossa vetoketjuhalkion kohtaan. Jos edes suunnilleen yhtä paljon ehdin tehdä tänään ku mitä eilen ja aamusta, saan tämän pingoittumaan tänään. Onneksi ne hihat on jo valmiit..

Taivas on tänään tämän näköinen. Taidan laittaa nyt koneen kiinni ja ottaa töpselit pois seinästä, ei tosiaankaan ole varaa hajottaa konetta nyt. Hui että ku noi puut tuolla heiluu. Ne on muutenkin ihan kuolleen näköisiä kun ei ole aikoihin satanut, ja kohta ne menee maata myöden. huuh. Toivottavasti ei sentään tule jätskipallon kokoisia rakeita, niinku jossain oli tullut.

Helleborus ja Bibo

Helleborus
lanka: Debbie Bliss Alpaca Silk alle 3 kerää
puikot: 6mm addit
silmukoita 26.
En tullut mitanneeksi pituutta, mutta menee mukavasti kaksi kertaa kaulan ympäri. Ei mikään pitkä kaulaliina, mutta juuri sopiva syksyn tuuliin. Asettuu kauniisti harteille.


Niin nätti. Uitin valmiin huivin ja asettelin kuivumaan. En jaksanut hakea nuppineuloja, niin en pingottanut :D . On jännä miten työ aina kevenee kun sen on kastellut! Tästä tuli aivan unelmainen huivi.


Bibo
lanka: Debbie Bliss Alpaca Silk reilu kerä
puikot: 4mm
Tällä kertaa tein bibosta pari senttiä korkeamman kuin ohjeessa, viime vuotinen bibo oli niin lyhyt mun päässä että enää en edes käsitä miten oon liikkunut julkisilla paikoilla se päässä. Tämä on nyt just sopiva. Kukkaa yritin virkata noin kymmenen kertaa, mutta se vaan ei halunnut onnistua. Ehkä ehdin vielä ennenkuin pakkaset tulee.

Mitäs sitten. No totesin että Jocsun palmikkopaita ei valmistu ikinä ellen nyt todellakin ala tekemään asialle jotain. Sattumoisin huomasin että mulla on toisetkin samaa kokoa olevat pyöröt, joten loin samoin tein silmukat myös etukappaletta varten. Sama juttu kuin kahden sukan syndroomassa, tiedän että kun saan takakappaleen valmiiksi, tulee olemaan äärimmäisen vaikeaa aloittaa toista samanmoista. Ja yllättäen etukappale onkin edennyt ihan vauhdilla. kymmenisen senttiä syntyi tuossa pihalla istuessa. Kyllä se siitä. Sitten haluaisinkin jo oikeesti sen Roguen kimppuun. Ja lankakauppaan pitäisi päästä, ei ole kunnollisia lankoja lasten syyshattuihin ja tumppuihin. Ja Snuggly taitaa olla teetee-kaupoissa alennuksessa, siitäkin pitäs se palmikkotakki pikkuhiljaa tehdä....Tää on kamalaa. Niinkuin Lauran sloganissa (vai mikä se on) sanotaan, ideoita on kuin luteita. Jarille ehdottelin että jos mentäs Tallinnaan lomalla niin talvivaatteet tulis halvemmaks ;)

Kesäkorut

Valitettavasti matonmaalausopastus hieman viivästyy, sain kyllä lisää maalia mutta ei sitten ehdittykään tänään tekemään, kun mulla oli lääkäri. Kovasti tekisi mieli tehdä, mutta en viitsi jatkaa ilman poikaa, kun kerran aloitinkin hänen kanssaan. Huomenna sitten.
Puuhasteltiin tällaiset nimikorut. Kirjainhelmet on Tiimarista ja muut cernitistä tehtyjä, mitä nyt kaapista löytyi. Ihan kivat tuli!

Nuo kirjainhelmet on kyllä aika sikahintaisia. Paljon niitä lootassa on, rasia maksaa 3,5e. Mutta kirjaimia on sitten miten sattuu, esim Z-kirjainta löytyi runsain mitoin, kun taas N-kirjainta vain yksi!!! Oli vähän vaikeuksia saada nimet kasaan. Ärsyttää. Saakohan tällaisia kirjainhelmiä ostaa jostain yksittäin?

Alla lepää Helleborus, joka on valmis!!! Ja Bibokin on valmis!!! Varmana ajattelitte että vitsit nyt tuo hautautuu noihin keskeneräisiinsä. Mutta hah, teinpäs valmiiksi. Kyllä mä aamulla itsekin ajattelin, että I´m so screwed, kun tuli aloitettua yhdet villasukatkin tuossa... Mutta kyllä se tästä. Mulla on systemaattinen suunnitelma. Syksy, minä olen valmis. Tule vaan. Kunhan et vielä pariin-kolmeen kuukauteen kiitos. Mutta edelleen sateen toivossa eletään, että jos sitä vettä pliis?

Muuten. hki-tku-hki kaksi aikuista, sata euroa. WTF??? Ja vielä ihmetellään ku ei ihmiset matkusta tarpeeksi. Ja sit jos vielä kävisimme Tampereella, se olis melkein toinen satanen. Yhteensä siis pelkkiin matkoihin puolet mun kuukausituloista. Ja loput muumeille ;) . Mut nyt taitaa Tampere hävitä tän taiston, muumit vs delfiinit 6-0. Ellei tapahdu ihme, ja kelan täti tajuaa alle kolmessa kuukaudessa painaa entteriä :D (aika epätodennäköistä).

Voisko sataa vaikka?

Tää kuumuus käy kyllä jo voimille. Ja huom, en valita, ihanaa että on lämmin, mut pliis, eikö voisi sataa vaikka ihan vähän? Lapsetkin on ihan tosi rauhallisia, mikä on kyllä tavallaan kauheen kiva juttu. Ei ole vaikeuksia pitää niitä takapihalla, ja sisälläkin viihtyvät vaihteeks. Toiset pulikoi altaassa ja mä ehdin kivasti neuloa.

Helleboruksen seuraksi tulee Bibo. Huivi on kohta valmis, teen tämän bibon tässä välissä ja käytän sitten kaiken loppulangan huiviin.


Tänään ollaan tehty lapsille maja, missä ovat viihtyneet tosi hyvin. Makoilevat, lukevat ja popsivat muroja. Naapurin tyttökin käväs kylässä.


Askarteluhetkessä maalattiin mattoa. Väriä olikin tositosi vähän, niinpä huomenna suuntaamme tiimariin ostamaan lisää. Thank god että tiimariin on tullut kangasvärejä, olisin ehkä alkanut kirkumaan jos olisi pitänyt lähteä Seriväriin seikkailemaan (piiiitkä matka). Tähän tulee ehkä jotain raitahässäkkää tai kukkia tai jotain. Ja toinenkin matto on vielä, että puuhaa riittää. Ai mikä matonmaalaus? No, kerron huomenna lisää kunhan saamme homman valmiiksi.

Jahas, hermostuminen on tullut kylään, täytyy käydä kippaamassa lapset altaaseen, hehei.

Maalaa kiveä

Äiti-lapsi askartelutuokio toteutettiin tänään niin, että poika maalasi kiviä ja äiti neuloi vieressä. Tussilla piirsin myöhemmin nuo silmät ym, niistä näkee hyvin että kovin taiteellinen en ole :D Välillä kaikki tuollainen tuottaa kyllä tuskaa. Mut kivat tuli! Ja poika oli onnellinen.

Sain vihdoin ommeltua nukenrattaisiin uuden istuinkankaan. Alkuperäinen vietti talven pihalla ja oli sen verran homeinen ettei lähteny edes pesussa pois. Joten siitä sitten mittoja otin (yöks) ja tein uuden vakosametista. Lopputulos on kivempi ja takuulla kestävämpi ku alkuperäinen. Mulle ei mene muuten jakeluun, miten esim nukenvaatteet maksaa aivan maltaita, ja silti ne on ommeltu niin että hädin tuskin selviytyvät pesusta. Onneksi osaa tehdä itse...

Tänään onkin ollut päivitysrikas päivä! On ollut kyllä muutenkin ihan mukavaa, kun het aamusta avauduin tänne niin vähän helpotti. Jiillekin sitten sanoin että en kyllä jaksa tällaista, ja hän rukkas vuorojaan niin että menee välillä iltaan, jolloin ehditään olla monta tuntia aamulla yhdessä, ja mä ehdin vaikka sinne kauppaan rauhassa. Huh.

Illalla pitäs vielä valmistella askartelujuttuja. Jocsu on oppinut leikkaamaan todella hyvin, ja on innoissaan kun ostin hälle omat sakset. On se jännä miten muksut kehittyy, yhdellä kertaa ei suju viivaa pitkin leikkuu, kuukauden päästä laps itse ilmoittaa että nyt pitää saada leikellä, ja kas, sitten mennään viivaa pitkin monta monta paperia. Mulla kun on toi mielikuvitus rajoitteellinen, niin lainassa on taas pino Sinä osaat ja Askartelu -lehtiä, ja pitäs niitä kattella. Ja vähän neuloa.

Ai niin. Tein taas listoja. Syksyn vaatteista jälleen, kattavammin ku viimeks. Missäköhän vaiheessa tää listamania on out of control? Kaapin ovessa on yks lista kodinhankinnoista, mikä on tehty ainakin puol vuotta sitten. Ja yhtään ainutta niistä kamoista ei ole ostettu, voisko siitä päätellä että pärjäämme ilmankin? :D On muuten tavallaan masentavaa tulla kaupasta hirveen kamamäärän kanssa, alkaa merkkaamaan listaan ja huomata, että puolet tavaroista ei ollut listalla. Mutta eihän se tietenkään tarkoita ettäkö niitä ei tarvittas, eihän...

Hahtuvatumput valmiina

Pienet kädet esittelevät uusia tumppujaan:

Kivat tuli, vaikka parantamisen varaakin olis. Siniset tumput virolaisesta hahtuvasta kahdella säikeellä, 4mm puikot. Silmukoita 32. Huopui niin, että samalla mallilla olis voinu tehdä vauvasta viis vuotiaaseen :D Peukut jäi hassun isoiksi, kun niiden sisällä oli muovia ettei menny umpeen.

Melindan tumput on Fritidsgarnia, tein nämä jo joskus keväällä mutta ei tullut silloin huovutettua. Niihin olis tarkoitus tehdä resorista varsi, tai erikseen neulottuna.

Kaikista eniten kyllä tykkään tuosta fritidsgarnin pinnasta. Se on ihana! Sitä ei tarvi edes huovuttaa kunnolla, silmukat saa näkyä. Karkea lanka muuttuu pesukoneessa tosi pehmeäksi. Tovea kokeilen seuraavaksi, siihen on moni muu ihastunut.

Huivi valmis

Sain virkatun huivin valmiiksi eilen. Uuteen innostuneisuuteeni kuuluu myös voima viimeistellä työt heti tieltä pois. Huuhteluainekylvynkin jälkeen huivi kyllä vähän kutittaa. Mies koeajaa sen vielä kunhan ilma vähän viilenisi, mutta jos sitten vielä kutisee niin menee sitten lahjaksi jollekin norsunnahkaiselle.

Huivi on kyllä kivannäköinen. Ja vaikka rivit on pitkiä ku nälkävuos, se valmistui tällai pitkittäin virkattuna takuulla nopeammin ku toisinpäin. Ei kai kukaan jaksaisi virkata kolmeasataa 10cm riviä? Lankana siis florica.


Koska mulla on niin hirveä hinku ostaa uusia lankoja, pehmeitä ihania lankoja, täytyy valmistaa myös varastosta jotain. Floricaa paloi kolme kerää, osa toki vajaita, mutta kuitenkin. Tässä varastosta poistumassa kaksi kerää Mayfloweria, Tiikerihuivi Jocsulle. Mayflower kyllä päästää väriä niin pirusti että tää on sit kai niitä tuotteita mitä ei koskaan voi pestä. Jocsullehan on tulossa myös pipo tästä, pystyraidoitettu beigellä ja sinisellä, voi olla että sekin kestää sitten vain ekaan pesuun. Mayflowerista tehty Herttahan värjäsi taannoin koneellisen pyykkiä violetiksi. Ja punainen kesäpipo värjäsi Melindan naaman kun kastui uidessa :D

Helleborusta olen nyt tehnyt yhden kerän verran. Siitä tulee niin ihana. Ja pehmeä. Musta tuntuu että mitä onnettomampi olen, sitä enemmän töitä valmistuu. Saan ikäänkuin jonkin henkisen erävoiton, jos onnistun päivän aikana pitämään kodin kunnossa JA ehdin varastaa itselleni neulomisaikaa. Illuusio omasta ajasta, mitä oikeasti ei ole. Jarilla on 9 päivän työputki. Mikä tarkoittaa että mä olen yksin lasten kanssa aamupuurosta iltapuuroon. Joka vitun päivä. Mä en käsitä, miten edes voisin mennä töihin. Jos Jari lähtee klo 8, ja minä klo 14, Jari tulee klo 19.30 ja minä tulen klo 01.30. Niin missä lapset on? Vai pitäskö mun selviytyä muutaman tunnin unilla, olla aamu lasten kanssa, viedä ne hoitoon iltapäiväksi ja jari hakee tullessa? Koko asian ajatteleminen ahdistaa. No, aikuisten oikeesti mua ei mun oikea duuni kiinnosta pätkän vertaa, mutta mitä sitten tekisin? Argh.

Jaahas, alakerrassa on kummallisen hiljaista, täytynee vääntyä pelastamaan mitä pelastettavissa on ;) Onneksi ei ole mitään kristallikalleuksia tms.

Vapaavalintainen otsikko

Miksi välillä on niitä päiviä, kun ei sitten mitään otsikkoa tule mieleen? Ehkä se on tää helle.

Olen tosissani innostunut nyt syksyn tulemisesta, tai siis lähinnä siihen varautumisesta. Kun se tulee kuitenkin. Jos sais nyt jonku syklin aikaiseksi, niin että talvineuleita ei aleta tekemään vasta sitten kun pakkasta on, ja että kesän lierihatut olis valmiina vähän ennen elokuuta :D No, ei mitään stressiä kuitenkaan. Inspiraatio on kova ja uusia töitä tekis mieli aloittaa koko ajan. Ja olen aloittanutkin!


Olisin kovasti halunnut esitellä vasta valmiit neuleet, mutten ehtinytkään eilen loppuun asti. Joten näytän vilauksen herkullisesta välitilasta. Vasemmalla Debbie Blissin alpaca silk muodostumassa ihanasta langasta ihanaksi huiviksi. Useiden koetilkkujen jälkeen keksin vihdoin mallin mikä antaa langan hengittää ja olla oma itsensä ollen kuitenkin ihanaisen kaunis. Lanka on niin ihanaa että mallin pitää olla just eikä melkein. Tunnistaako joku mallineuleen?
Virkattu huivi tulee Jarille, lanka on Floricaa kaksinkertaisena.


Ompelin tytölle toisenkin unimekon, vielä muutama pitäs leikata ja tehdä.

Liian kuuma

Anteeksi pieni tauon tapainen päivityksissä. Ei ole oikein ollut mitään esiteltävää ja toisaalta en ole viihtynyt tässä koneellakaan. Meiltä hajos näyttö, ja nyt lainassa on tällainen, minkä kuva näyttää siltä kuin olisi hyttysverkko ruudun edessä :D Kamalaa, kun blogin kuvatkin näyttää niin pimeiltä ja sumeilta. Tämän postauksen kuvat näyttää oikein hyvältä, toivottavasti ei häikäse parempinäyttöisten silmiä :D

Varjossa on noin 32 astetta, niin mitäs sitä muuta tekis ku kaivautuis villalaatikkoon? No, voi kokeilla parikyt kertaa aloittaa Kiriä tahmealla mohairlangalla mitä on mahdoton purkaa, ja palata takaisin villalaatikkoon.

Kerin kiekon virolaista hahtuvaa kahdella säikeellä kerälle. Kiekko oli jotenkin niin ihmeen mallinen ja vähän sotkussa, niin ajattelin pääseväni vähemmällä jos kerin. Ja mikäs hahtuvaa keriessä, kun se on niin pehmeää ja ihanan rasvaista ;)


Syntyi myös yksi tumppu ja toinen tulossa. Päätin alkaa syksyvarustelun. Tänä vuonna emme köki sisällä kun ekat sateet ja kylmät tulevat. Ostin jopa Jesperjuniorista välikausirukkasia, vaikka se tuntuikin hieman vastenmieliseltä tehtävältä kun oli niiiin kuuma. Haalarit jäi kuitenki vielä kauppaan kun en kyennyt muistamaan mitä meillä on vai eikö oo.

Melindan alpakkapiponkin sain tahkottua (voiko noin edes sanoa jos neuloo 2mm puikoilla) valmiiksi, siitä kuva kun saan koristeet tehtyä. Eilen opettelin langoittamaan ja käyttämään naapurin ikävanhaa saumuria, ja tänään opetin niksit naapurille. Päivän hyvät työt siis hoidettu taas vähäks aikaa. Huomenna pidän kyllä siivouspäivän vaikka olis miten kuuma.

Ai niin. Copperfield on alkanut vihaamaan vessan mattoa. Heti jos laitan sen lattialle, se kusee siihen. Siis vain tälle yhdelle tietylle punaiselle matolle. Himpura. Pitääkö sisustaa vessa uudelleen? Antaiskohan ne toimeentulotukea sillä perusteella, että kun on pakko ostaa uuden värinen vessanmatto, ja sitten ne vanhat kalusteet ei vaan käy :D hehei.

Ai niin osa 2. Eilen Melinda veti itkuraivaria yläkerrassa, minä ja Jocsu oltiin alhaalla. Melinda kirkui minkä jaksoi ja Jocsu huusi sille minuutin välein: "hengitä vaavi, hengitä, koita rauhottuu, muista hengittää" *reps*

Paita päivässä, kaksi parhaassa

Tänään sain jonku ihme buustin. Kun sain tytön päiväunille, leikkelin vähän kankaita ja sitten tässä päivän mittaan tuli hieman ommeltua.


















Liskopaita valmistui. Onnistuin sössimään kauluksen kanssa, ja nyt se on vaan tuollai plain. Ehkä jos uskallan niin koitan vielä saada kaitaleen taipumaan siihen., näyttäisi hyvältä jos siinä olisi tummempi kaitale.


Tämän paidan ohje on aina miellyttänyt silmää, ja viimein sain toteutettua. Eriväristen kaistaleiden ompelu toi tavallisen teepaidan tekoon hauskuutta ja haastetta, ja lopputulos on mainio. Tähän saa myös kivasti jämäkankaat. Enpä ollut ennen ommellut raglanhihaista paitaa, helppoahan se.

Tämänkin paidan kauluskaitale kiukutteli, leikkasin sen liian ohuesta trikoosta eikä se halunnut mennä kääntäjän läpi, ja rullautui muutenkin mihin sattuu. Mutta nyt se on hyvä.

Tuliaisia ja speksejä

Äiti kävi purjehtimassa Tallinnassa asti, ja oli ihanus etsinyt lankakaupan ja toi mulle tuliaisia! Sanoi, että on todella vaikeaa ostaa toiselle, kun ei tiedä miten paljon lankaa tarvitaan että siitä saa jotain tehtyä, mikä väri olis hyvä, ja paljonko langat Suomessa maksaa. Mutta ihanaisia mohairunelmia äiti oli löytänyt!


Liukuvärjättyä mohairia, tosi pehmeää eikä pöllyä yhtään. Tästä haluaisin tehdä kolmiohuivin, mutta en keksi että millä ohjeella. Olen selannut joka ikisen lehden mitä mulla on, mutta ei niissä vaan ole, korkeintaan virkattuja verkkohuiveja :/ Kai se on liian vaativaa suunnitella pitsineuleita palkan eteen, kun parhaat ohjeet taitaa löytyä netistä :D . Ehkä teen tästä Fifin, ainakin se on yksinkertainen. Muita ideoita?




Hauskaa nyppymohairia. Minen ymmärrä sitä, että miksi ne nypyt on aina jotain turkooseja tms. Sirdar Snugly tiny tots lankakin on ihana, mutta en kyllä pysty ajattelemaan Melindaa vaaleanpunaisessa paidassa missä on vihreitä nyppylöitä *puistattaa*. Toiset tykkää toiset ei.


Jari sanoi eilen illalla, että Melindalla ei muuten edelleenkään ole mitään järkevää yöpaitaa... On nukkunut milloin missäkin koltussa, mutta on koko ajan pitänyt tehdä mukavia nukkumismekkosia. Tartuin sitten heti toimeen, vaikkei yhtään olis huvittanut. Löytyi se huvituskin sitten siinä kankaita leikellessä, ja syntyi kissamekko. Edelleen hehkutan sitä vinonauhankääntäjää, niin helppoa ja tulee siisti kaulus. Tein nauhaa samantien koko kankaan leveyden verran, pari mekkoa pitäs vielä siitä tehdä.

Tarkempia speksejä Melindan synttärimekosta. Kaavat löytyy Ottobre 2/2005 lehdestä nimellä vauvan rimpsumekko. Mekko valikoitui oikeastaan just nimensä perusteella, kun ei oo enää vauva niin voi silti olla vauvan mekko :D . Oikaisin parissa kohtaa:

Yläosa kiinnitettiin helmaan ompelemalla helma yläosan vuoriin. Sitten päällikankaan saumanvarat olisi pitänyt kääntää ja neulata tarkasti ja ommella sitten kiinni. Jotenkin tuntui että mä en ikinä saisi sitä siististi tehtyä, niinpä tein päällisen alareunaan rullapäärmeen pätkävärjätyllä langalla, ja sitten vaan ompelin kiinni. Tuli tosi siisti, ja oli takuulla helpompi kuin saada käännettyä saumanvaroja saman verran joka kohdassa :D

Helmaan olisi pitänyt ommella kapea päärme, mutta hei, kangasta on siinä kohtia noin kaks metriä, niin eipä pahemmin napannut taas käännellä mitään. Rullapäärmettä jälleen. Pätkävärjätty lanka sopii tällaiseen todella hyvin, värinvaihtelut pääsee oikeuksiinsa kun on pitkä pätkä.

Eilinen päivä reissailtiin mummolassa. Mua vähän ressas tuo matka, (kolme bussia per suunta ja aika paljon kävelyä), varsinkin takastulo, mutta hyvin meni. Ja keksittiin mutsin kanssa toinen reitti, niin ei tarvinnut kuin kahta bussia takastullessa. Lapset oli enkeleitä, mutta kun päästiin kotiin niin oli piru irti ja molemmat itki ja kirkui milloin mistäkin syystä. Mutta nukahtivat sit onneks.

Virallinen paita- ja mekkoviikko on ollut vähän heikko saldoltaan, mutta it ain´t over 'til the fat lady sings; aikaahan vielä on. Ensi viikolla sitten virallinen housuhameviikko :D