Vaiheessa


Muutama tonttu vielä piirrettävänä... Ja sitten ne pitää vielä värittää. Onneksi kangaskalvovärit on siitä kiitollisia, että ne ei täysin sekoitu toisiinsa kuten ikkunavärit, vaikkei kuivattaisikaan joka välissä. Näiden tekeminen on kyllä hauskaa, ja nopeasti on oppinut tekemään suht tarkkaa linjaa.


Mummin joulukalenteri on vallannut tilaa astiakaapista. Jokainen juttu on pakattu vähän eri lailla, aina sen mukaan mitä sattuu olemaan käsillä. Ja sitten on paketissa kiinni väritetty tonttukuva. Uskon että mummi ihastuu ikihyväksi.


Jocsu maalasi tällaisia valokuvakehyksiä, joita sitten yhdessä koristelimme kukilla ja helmillä. Mummin joulukalenterin ei ole tarkoitus ole mitenkään kaupallinen tuotos, vaan siellä on asioita, mitä löytyi jo valmiiksi kaapista, ja myös sellaisia juttuja, mitä on muutenkin pitänyt mummille antaa. Kuten esimerkiksi lasten valokuvia. Pitkään aikaan en ole antanut mummille kuvia, kun se aina unohtuu. Nyt tulee sitten sekä kehyksissä että ilman :D

Mummin joulukalenterissa on: joulukortti (lasten tekemä), lyyra lakkiaisiin, Inoxin paksu lankojen päättelyneula, jääkaappimagneetti, kirjanmerkki, Maeve Binchyn kirja, mikä tuli joskus kirjakerhosta ja on korkkaamaton, kolme valokuvakehystä, myslipatukka, Jocsun tekemä kissamagneetti, lasten valokuvia, kuvia Melindan nimijuhlasta. Ja vielä on tulossa pieni pullo päärynäkonjakkia, lankaa (kun vaan päättäis mistä luopuis..), Fazerin parhaita, lasten kädenjäljet, virkattu kukkarintaneula,jotain erikoiskahvia, kissalle herkkua. Eiköhän se olis siinä, suunnilleen.


Eilen meillä syötiin vähän kiisseliä... Hyvää oli :D

Miksi neulon

Ninni pyysi ihmisiä kirjoittamaan blogeissaan syitä neulomiseen, ja mitä se minulle antaa. Olen tässä muutaman päivän miettinyt asiaa, ja nyt taitaa olla sopiva hetki kirjoittaa, kun kaikki muut nukkuu :D

Mä oon aina osannut neuloa, mutten koskaan ole sillai innostunut siitä. Nuorempana oli kausia, että innostuin aloittamaan villapaidan (koulusta sai siihen aikaan aina kerralla koko paidan langat itselleen...), mutta koskaan en saanut niitä valmiiksi. Harmittavaa että ne langat on kaikki kadonneet vuosien varrella.

Kaksi vuotta sitten innostuin uudelleen, ja vauhti kiihtyy. Nyt tulee välillä jotain valmistakin ;)

Kuten Marjut, myös minä kaipaan kehuja, ja käsitöistä niitä saa. Mieltä hivelee kun saa positiivista palautetta, varsinkin kun näin kotiäitinä sitä ei muuten kohtaa juuri muuta ku itkuraivareita. Tosin ei meillä töissäkään koskaan mistään kehuttu, sen puoleen.

Neulomisen voisi luulla olevan yksinäinen ja hiljainen harrastus. Kaikkea muuta! Avasin blogini vuosi sitten, ja se on ollut yksi fiksuimmista asioista mitä olen ikinä tehnyt. Neulontalistalla ja neuleblogeissa liikkuu samanhenkistä porukkaa, saa vertaistukea, ja kasapäin uusia ideoita. Minulle neuletapaamiset ovat monesti kuukauden ainoa tapahtuma, johon osallistuu Susanna, eikä "Joachimin ja Melindan äiti". On ihanaa että joku on kiinnostunut MINUN asioista, että ihan todellakin jotakuta ei voisi pätkääkään kiinnostaa mun lapset :D

Mulla on sellainen valtaisa tarve tehdä jotain luovaa. Saatan nähdä mielessäni jonkun jutun, minkä haluaisin piirtää, mutta vaikka kuinka yrittäisin, en osaa. Mä en ole tippaakaan lahjakas tuossa suhteessa. Enkä osaa piirtää neulettakaan, en osaa edes pipoa piirtää niin että siitä saisi selkoa, mutta minä osaan suunnitella ja toteuttaa sen neuleen neulomalla. Mikä valtaisa riemu, kun tajusi, miten helppoa oikeasti on suunnitella itse! Tai muokata valmiita ohjeita, tosin niiden noudattamisessa en ole koskaan ollut hyvä.

Neulominen on rakas harrastus, mikä asettaa silloin tällöin myös aivoille töitä. Se rentouttaa, vaikeitakin on helpompi ajatella, kun samalla neuloo. Sen myötä tapaa uusia ihmisiä, ja ai niin, tämä olikin tärkeä kohta, saa uutta keskusteltavaa vanhojen ihmisten kanssa. Oi, mitä juttutuokioita meillä on mummin kanssa nykyään!

Kohta tyttö herää, ja huomaa olevansa omassa sängyssään. Mä olen täällä rustaillut Ullan jouluekstraa, enkä millään malttaisi mennä nukkumaan. Mutta herätys on jo ihan kohta taas.. Toivottavasti huomenna on hyvä päivä. Ajattelin lähteä käymään Sellossa tai Ompussa. Mummojoulukalenterista puuttuu pari juttua, lasten joulukalenterista puuttuu kaikki... Ai miten niin on ollut kiire? Onhan tässä vielä hyvää aikaa. Ullan ja joulukalenterien lisäksi pitäisi ennen perjantai-iltaa värjätä hiukset, lakata kynnet, silittää paita, käydä palauttamassa koulun kirjaston kirjat, osallistua lakkiaisharjoituksiin..... you name it, I´ll do it. Yes I can, näin ne opettaa meillä duunissakin :D

Ylioppilaslahja

Kävin ostamassa itselleni ylioppilaslakin ja paidan lakitusta varten. Ennen ahdistavaa sovituskoppirupeamaa kävin palkitsemassa itseni Neuletikissä ;)



















Cool Flammeahan olen himoinnut jo kauan. En ole osannut päättää minkä väristä haluaisin, ja lähinnä olen pomppinut mustan ja pinkin välillä. Ostin sitten punaista. Enkä vain yhtä kerää, vaan kaksi.. Cortina oli pikainen päätös, kotona on sitä jo kerä odottelemassa, ja nyt niistä tulee tossut enpäs kerro kenelle. Halusin metsästää täydellisen langan Eowyniin, ja nappasin pari kerää ihanan luumun väristä Jannea. Ihan uusi tuttavuus. Mutta ei niistä tule Eowyn, niistä tulee sukat.

Cool Flammesta piti tulla verkkokaulahuivi, sellainen kolmionmallinen virkattu, ja ah niin trendikäs. Tein sitä jonkin verran, ja tajusin, että lanka ei halua huiviksi. Sitten tajusin, että vyötteen tiheys oli 10s/10cm kympin puikoilla. Eowyn olis 12s/10cm. Eowyn! Tässähän se vastaus on! Aloitin sitten seiskan puikoilla, ja hetken neulottuani totesin, että tiheys on noin 9s/10cm. Mikä mun käsialaa vaivaa? Siitä tulee sittenkin kolmiohuivi, halusi tai ei. Mean while virkkasin siitä mummin joulukalenteriin kukan, joka näkyykin kuvassa.

Ostin myös toiset kolmosen bambupuikot, ne ovat olleet hyvät käytössä, ja kahden sukan tekniikka on tullut jäädäkseen, joten piti saada toiset. Langat muuten poseeraavat keskeneräisen joulukalenterin päällä. Vielä ois, köh, pikkaisen tekemistä. Mies lohdutteli, että onhan sulla päivät pitkät aikaa, sulje lapset vaikka kylppäriin niin et kuule ku ne kitisee :D

Eilen tuli ilta niin vikkelään, että koko kämppä oli aivan kaaoksessa kun yhtäkkiä tajusin että J tulee kohta kotiin. Tein pikasuunnitelman, millä vältyttiin pahoittamasta miehen mieltä. Meillä kun mies siivoaa paljon enemmän muutenkin, ja tiedän tasan miltä tuntuu tulla pitkän päivän jälkeen himaan ja kämppä on kuin pommin jäljiltä. Pikasiivosin tietokonehuoneen, ja laitoin jalkakylvyn työpöydän alle, ja kun J tuli, otin hältä eteisessä takin ja laukut ja komensin koneelle. istuskelemaan. "Mä en oo koskaan ollut jalkakylvyssä". Ei se mitään, kerta se on ensimmäinenkin, ja heitin pari Wellan mustaherukkakuulaa sekaan :D Tuli hyväntuulinen mies, ja mä sain puolen tunnin pikasiivousajan...

Minä täällä, moi!

Prinsessa poseeraa:



















Paita on just hyvänkokoinen. Tein 80 senttisen ohjeella, paitti hihat tuli vahingossa sentin liian pitkiksi, mutta hyvältä näyttää päällä.

Tykkäsin ohjeesta kovasti, ja paidan mitoitus on äärimmäisen järkevä. Yleensä kun kaupan tai mummien tekemät vermeet tuntuvat levenevän samaa tahtia kuin pitenevät :/ Hertassa on tarpeeksi pituutta, ei ihan heti napa näy. Silti se on kapoinen ja hyvännäköinen, sopusuhtainen. Mitäs ylisanoja vielä keksis :D Mä oon jo suunnitellut että vaaleanpunainen Tennessee sopis tähän hyvin, ja mulla olis kyllä sitä farkkulankaakin....

Hertta

Sain kasattua Hertan eilen, ja neuloin jopa kauluksenkin saman tien! Yleensä mulle iskee viimeistelyahdistus parin sauman jälkeen, ja on pakko pitää paussia. Nyt kuitenkin ajattelin lämmöllä Minnaa, ja sitä millainen homma hänellä on ollut Katieta viimeistellessä, ja hups vaan, oma produktio tuntui varsin helpolta. Tässä kuva ilman suloista mallia, joka on tällä hetkellä aivan puurossa, ja siten ei-kuvauskelpoinen.


malli: Hertta
lanka: Mayflower, pikkasen alle 150g
puikot: 3,5

Vielä en ole päättänyt laitanko toiselle olalle napit, täytyy kokeilla miten se menee päälle. Epäilen ettei mahdu, jos olan sulkee kokonaan. Malli on ihana, tosi kaunis. Jätin hihoihin pienet halkiot, mikä johtui ihan pikkuisen siitä että saumaa yhdistettäessä meinas lanka loppua. Sen verran tein ohjeen ohi, että hihansuissa ei ole koristereunusta, vaan helmineuletta, ja syy on se että koristereunuksen ohjetta ei sattunut olemaan just silloin lähettyvillä :D


Oon ihan megaylpeä, että olen oppinut yhdistämään saumat näin siististi. Kappaleiden yhdistäminenkin on paljon kivempaa, kun tulee niin siistiä.

Yö

Ihanaa kun ulkona on lunta, ei näytä niin pimeältä. Istuskelen, kahlaan sellaisia blogeja missä ei ole tullut vähään aikaan käytyä, ja neulon hahtuvasta hattua. Varmaan Jocsulle, se tarttis. Katsotaan millainen tulee :D

Hertta on pingotusta ja kasaamista vaille valmis, toisen hihan tein yhdeltä istumalta tänä iltana! En sitten keksinyt mitä tekisin seuraavaksi, kun kaikki keskeneräiset tuntuu olevan siinä vaiheessa, että pitäs ajatella samalla kun tekee. Ja hei, kello on yli yksi yöllä... En osaa mennä nukkumaan. Toivottavasti pojat tulevat pian. En viitsi kysyä, koska ovat tulossa, kun sitten se kuulostaa siltä että mä vingun täällä että tulisit jo :D

Saisivat muuten Pirtin kehräämöllä ottaa oppia naapurimaan tavasta pakata hahtuva. Ehkä sitten tavallisellakin tallaajalla olisi varaa tilata niiltä jotain, kun ei menis omaisuus postimaksuihin. Mä olen kyllä erittäin tyytyväinen virolaiseen hahtuvaan. Mun mielestä sitä ei oikein voi verrata kotimaiseen, kun ne on niin erilaisia. Virolainen on huomattavasti ohuempaa, ja tuoksuukin erilaiselle. Meidän kotimaiset kissat ei tunnista virolaista lammasta, joten hahtuvat saa olla rauhassa. Iso plussa. En mä kyllä tajua mistä ne sen kotimaisen lampaan tunnistaa. Tai mistä ne tietää että lintuja olisi kiva jahdata, kun eivät ole ressut ikinä käyneet ulkona...

Löpinäksi menee taas. Huomenna yritän ehtiä kasaamaan Hertan, ja katsotaan jos vaikka saisin vähän kuvia laitettua! Tai edes lisää löpinää...

Tonttulakit

ovat valmiit, ja lähtivätkin jo bileisiin. Viikko on ollut niin karmea, että aina välillä vaan tuli joku to do -juttu mieleen, ja unohtui samantien. Ja niinpä yllättäen olikin jo perjantai, ja sitten meinasikin tulla kiire surauttaa nuo valmiiksi :D Tänä aamuna kävin ostamassa kulkuset, onneksi Tiimarissa oli, ettei tarvinnu kauemmas lähteä.




































Kulkuset on pinkit. Tarjolla oli vain ällövärejä, ja ajattelin että pinkki sopii pojille oikein hyvin.

Pojat ovat olleet nyt 5min pois, ja mä oon jo nyt hermoraunio. Lapset ovat saaneet riehua ulkona sydämen kyllyydestä, ja silti ne vaan jaksaa olla villejä. Pöh.

Bongasin muuten tänään BiBon Espoontorilla! Olin juuri kääntynyt ympäri kun aivot hitaasti hiffasivat että hei siellä oli muuten bibo. Pyörähdin samantien toisen kierroksen (näytti varmaan hauskalta), ja sehän oli Carita! Mukavaa törmätä tuttuihin!

Voi miten mä jaksan tän illan. Melinda on ihan raivoissaan jostain, se vaan paasaa ja itkeskelee ja heittelee tavaroita. Just todettiin miehen kanssa, että meidän geenit ei kyllä sovi ollenkaan yhteen, molemmilta on valikoitunut lapsille ne kaikista hankalimmat luonteenpiirteet. Ulkonäöllisesti geenit taas on kyllä ihan onnistuneesti periytyneet, varsinkin Jocsulla on aivan unelmakauniit piirteet. Ja molemmilla on hymykuopat, mitä meillä ei ole kummallakaan!

Nyt pitäisi saada Dreamweaveri tekemään mun kanssa yhteistyötä. Plääh.

Tietokoneista tuli mieleen, uuden yrittäjän oppaassa oli hauskasti kirjoitettu, että jos haluaa jatkuvasti olla korjailemassa tietokonetta ja kaiken maailman bugeja, osta Windows-käyttis. Jos taas haluat että tietokone helpottaa työntekoasi, ostaa mäcci. Aamen.

Viikon aikaansannos

On tässä:


















Että en ole paljoa neulonut :D Tänään kun vähän tiirailin neulomuksiani "sillä silmällä", huomasin että Hertasta puuttui puikko... Onneksi en tehnyt hihoihin pitsineuletta, olis menny hermot! Oikeat silmukat sentään on helppo poimia. Arvaattekos mikä tässä on tulossa?

Yritysajatukset ottivat tänään ison harppauksen eteenpäin (ja pari taaksepäin). Kaikki alkaa selkiytyä. Mutta yritän nyt välttää tätä epätoivoisiin tilanteisiin joutumista, ja palkitsen itseni syksyn aherruksista pitämällä kunnon neulerikkaan joulukuun.

Viikko meni kyllä vikkelään, kun oli niin kiire. Varjopuoliakin löytyy, näin kolmena yönä painajaisia niistä matikan kokeista. Yhdessä unessa tajusin, että kun tehtävässä oli annettu lukujonon muutama termi, ja piti laskea ekat 40 termiä yhteen, niin olin laskenut vain ne yhteen mitä laskin itse, enkä ottanut ollenkaan niitä mitkä oli jo tehtävässä annettu. Tätä meinasin yöllä nousta tarkistamaan, mutta sitten onneksi tajusin, että ei ne olleetkaan 1-40 vaan 10-40 mitkä piti laskea, ja tein aivan oikein.....

Nyt mun täytyy mennä, tänään pitää tehdä ne hevitonttulakit...

Hektistä

aivan kertakaikkisen hirveä viikko. Olen yrittänyt opetella niitä saatanan derivaattoja, pää on ihan pyörällä. Sata miljoonaa asiaa pitäs hoitaa. Kokeet on huomenna. Lakkiaiset ens perjantaina. Ei ole lakkia, ei vaatteita. Perjantaina on tapaaminen Mimmaneuleen tulevaisuutta koskien, ja suunnitelmat eivät ole vielä valmiit. Olin toivonut että lakkiaisiin tulis äiti, mummi ja mun perhe. Lapset ovat olleet tärkeässä asemassa mun koulunkäynnissä, molemmat on rampanneet vauvana siellä, molemmat ovat olleet masussakin koulussa. Monet opettajat muistaa paremmin mun lapset kuin mut.

Äiti on jossain ulkomailla. Mummi varmaan pääsee, kun asuukin siinä vieressä. Lapsia en millään jaksaisi raahata sinne. Ensinnäkin sitten pitäs stressata kaikki vaateasiat. Toisekseen lakkiaiset on niin myöhään, että mä en tiedä miten mä saisin sitten Jocsun pysymään hereillä kotiin asti. Tuplat ei mahdu junaan. Vaunut on kuitenkin pakko olla ainakin Melindalle, kun se nukkuu kuitenkin. Tai sitten vois pummata joltain kyydin tai mennä vaikka taksilla ainakin takaisin päin, mutta sitten pitäs mennä ostamaan Melindalle turvaistuin, kun kaukalo on jääny pieneks. Ääh, tavalla tai toisella, se on kuitenkin mun stressi. Joten jääkööt kotiin. Herää vaan kysymys, että miksi mä edes menen sinne? Miksen vaan pyytäis pistämään papereita postissa. Blääh. On taas tappiomieliala.



















Mutta kas, onnistuin taikomaan kuvan tähän postaukseen, ettei ihan tylsäksi mene tämä blogi! Tollanen nuttu pitäs ommella pikku prinsessalle. Pörröfleece on odotellut kaapissa jo vaik kuin kauan. Voi kyllä tovi vielä mennä, ennenkuin ehdin koneen ääreen. Sain muuten eilen tehtyä 10cm Hertan toista hihaa. Kyllä se vielä valmistuu.

Ei taaskaan kuvia

Kyllä on nyt tylsä viikko näin käsityöpuolella. Ei kuvia, ei valmiita töitä. Aamun olen nyt tehnyt hahtuvatossua, vaikuttais vähän siltä että loppuu lanka kesken. Jostain syystä mä joudun aina hommaamaan lisää lankaa... Eilen en tainnut neuloa riviäkään. Ja tänäänkin menee ilta matikkaa lukiessa, eilen suoriuduin vain toisen kurssin kokeesta, toista aloittaessa kello oli jo kahdeksan ja mua alko pyörryttämään kun näin ne laskut. Opettajatkin on onneksi ihmisiä (ainakin jotkut), eikä herra matikanmaikka halunnut että mulla jää lakkiaiset väliin yhden kokeen takia, joten teen sen sitten torstaina, ja ehdin vielä siis kaksi päivää opetella derivointia. Mä luulin että osasin oikeat jutut, mutta kokeessa olikin sitten hiukka vaikeampia laskuja :/

Joulukuu lähestyy. Ei ole lahjat valmiina. Mutta hahtuvastahan pyöräyttää hetkessä vaikka mitä. Katsotaanpas mitä nyt ainakin täytyy ennen joulua vielä tehdä. Yritän muistaa kaiken :D

- liekkipipo
- ainakin yksi hevipatalappu ja kirjailut kaikkiin (yhteensä 4)
- unisukat
- öö, vaikka kolmet hahtuvatossut

äh. ei onnistu tämä listanteko nyt. Paljon hauskempaa suunnitella siinä tehdessä, että mitä kellekin. Yritän nyt joka tapauksessa päästä mahdollisimman vähillä lisähankinnoilla.

Joulukuun lähestyminen lisää paineita myös joulukalenteriosastolla. Olen nyt saumuroinut taskut ympäriinsä, ostanut värit ja tulostanut kuvat. Nyt pitäs kankaat ja verhot silittää, kiinnittää ja ommella paikoilleen. En viitsi niitä kalvokuvia tehdä vielä, kun ei oikein ole niille paikkaa minne jättää kuivumaan. Kissoilla kun on ihme taipumus hypätä just siihen kohtaan missä on väriä. Vieläkin on keittiönpöydässä hopeanvärisiä tassunjälkiä, kun Hetfield vähän kävi tassuttelemassa....

Oi ihanaa, Novalla soi Maija Vilkkumaa. Mä oon aina inhonnut sitä, paitsi nyt muutama kuukausi sitten huomasin tykkääväni siit :D Näin mulle aina käy... Nyt meen kyllä neulomaan. moiks.

Aamuisia ajatuksia

• Jos lapset haluaa yläkertaan leikkimään, ja olet niin tyhmä että suostut, ne haluavat heti takaisin alakertaan
• Jos suunnittelet viimeisteleväsi kaikki keskeneräiset siltä istumalta, et yleensä jaksa neuloa riviäkään
• Jos laittaa miehen kauppaan tekemään ostokset kahdeksi viikoksi, puolet kamoista on loppu jo muutaman päivän jälkeen, ja osa listan tuotteista jäi ostamatta, kun "en mä huomannu että siinä luki niin"
• Miehen käsitys lukurauhasta on se, että puolen tunnin välein voi häiritä
• koodaaminen ei ole heikkohermoisia varten
• Dreamweaverin on suunnitellut mies, siksi se on välillä vähän kummallinen
• lankaa ei koskaan ole tarpeeksi. vaikka sitä olisi kuinka paljon, aina just se mitä sillä hetkellä haluat, puuttuu
• kenen idea on, että lapset tarvitsee ulkoilmaa? Pakkasellakin?
• jos yrittää ihan vaan nopeasti päivittää blogia, ei yleensä keksi mitään kirjoitettavaa

Siinä pikakatsaus mielenliikkeisiin. Nyt uhraudun ja lähden tuonne pakkaseen, pitää mennä Kelaan tappelemaan taas. Tiedoksi kaikille niille, joiden mies suunnittelee jäävänsä hoitovapaalle; tässä maassa on sellainen paska laki, joka määrää että miehen hoitovapaa loppuu kuin seinään, jos äiti joutuu jäämään uuden raskauden takia kotiin. Mutta työnantajalla ei ole velvollisuutta ottaa ukkoa takaisin töihin. Että miettikää vaan kaksi kertaa kuin pitkäksi aikaa uskaltaa kotiin jäädä. Ja ei, en ole raskaana, tämä on jo kaksi vuotta vanha juttu, mistä kela yhä karhuaa meiltä rahojaan. Oli muuten ihan sairaan kivaa elää 8kk pelkällä minun äitiyspäivärahalla...

Kotisukat



















Lanka: Novita Santorini jotain 30g
puikot: 2,5
kivat?: taitaa hiostaa, ja ovat vähän pienet

Kantapäästä taisi tulla vähän liian lyhyt. Eikös se siitä johdu jos muuten sopivan sukan kantapää tuppaa valumaan alaspäin? Mutta kivat ovat sukat jalassa, kuumakalle Joachim piti niitä muutaman tunnin ja sitten totesi että liian kuuma. Pitäs varmaan tehdä jostain ohuesta puuvillalangasta hänelle kotisukat, en tykkää että hyppii täällä ilman sukkia, kun on niin kylmä. Erityisesti sukissa viehätti se, että vaavi ei saa sukkia... Kertoo jotain mustasukkaisuustilanteesta tässä perheessä.

Pojat tulivat hyvässä järjestyksessä bileistä jo ennen kahta. Mä hipsin silloin vielä pystyssä, koska en osannut vaan mennä nukkumaankaan. Aamulla saivat nukkua, lapset katsoi piirrettyjä ja mä harjoittelin aritmeettisia lukujonoja. Myöhemmin päivällä opin ratkomaan polynomeja ja sen sellaista. Elämä on täynnä ihan uusia sanoja. Ja mielenkiintoisinta on, että olen aina kuvitellut, että en tajua matematiikasta mitään (yläasteella tuli riehuttua sen verran että jäi vähän väliin tuo opetteleminen, ja matikkaahan kuuluu inhota), ja nyt olen kuitenkin ihan itse oppinut vaikka mitä. Eikä ne ole edes kovin vaikeita, laskinhan sen suurimman työn tekee. Jippii. Nyt saunaan.

Huhuuuu....

Minä se täällä vaan kummittelen! Mitä mielessä:

1) kaikenlaiset kissanristiäiset, konsolin julkistamiset, konsolin julkistamista edeltävät ja seuraavat bileet pitäisi kieltää lailla

2) Tai ainakin pitäisi kieltää yksin kotona olo tällaisina pimeinä iltoina. Tai edes kissojen pitäisi olla hiljaa, että mä kuulisin jos joku oikeasti yrittäisi murtautua sisälle

3) mitä neuloisin? Ai mikä matikka. No kuka nyt pystyisi keskellä yötä tajuamaan yhtään mitään asioista, mistä on liki mahdotonta tajuta mitään edes keskellä kirkasta päivää

4) miksi siiderissä on niin paljon prossia? Mun nykyviinapää kestää tasan yhden siiderin, enempää en uskaltaisi lasten kanssa juoda. Mutta kun se on niin hyvää, pitkästä aikaa! JOULUSIIDERIÄ! Viimeksi viime vuonna! Miksei tehdä yhtä hyviä mehuja?

5) Oli hauskaa poimia jumbo juustonaksuja suikkapuikoilla - ei mennyt kädet likaiseksi ja pystyi samalla neulomaan.

Santorini-sukat on valmiit. Kokeilin niitä tänään Joachimille, ja ovat juuri sopivat! Ja pojan tuomio: ihana, nää on pefmeet!

Tjaa, jospa menisin vaikka tekemään niitä kalvokuvia. Ärsyttävää, meillä on pöytä (sekä tietokone että ompelu) niin päin, että istun selkä ovelle päin. Ja sehän nyt vaan ei käy päinsä, ties kuka kolkkaa kun käännän päätä. Eli jos olen yksin kotona, en voi surffata enkä varsinkaan ommella. Blääh.

Taas muuten mietin, että mun mielestä on kummallista, että mun ystävät ei koskaan käy mun sivuilla, tai jos käyvät, eivät jätä mitään kommenttia IKINÄ. Tyhmää.

Shoppailua

Perjantaina kävin pikaisesti stadissa. Ensimmäisenä piipahdin uudessa Fiina Neuleessa, joka on Helsingin uusin lankakauppa, suoraan Suomen Turusta :D

En kokenut mitään erityistä ahdistelua (tästä siis varoiteltiin jo etukäteen), koska omistaja oli ainokainen myyjä ja hänellä oli toinen asiakas. Tosin suureen ääneen kuulutti että etkö ota muuta kuin nämä ALENNUSlangat. Kiitos, en ota. Sattui meinaan käymään niin, että alennuskorissa oli farkkulankaa, samaista mitä ostin Neuletikin alesta muutama kuukausi sitten. Nyt saan niistä paidan tai vaikka mekon Melindalle.



















Plussaa sijainnista, erityisen kauniisti esillä olevista langoista, tilavasta liikkeestä ja palvelualttiudesta. Miinusta suppeasta ja latteasta lankavalikoimasta. En tiedä miksi, mutta nuo langat eivät tee muhun kovin suurta vaikutusta, ihan sama ongelma kuin Neuletikissä siis. Ei vaan houkuta, siis heräteostoksiin. Miinusta myös siitä, että joka jumalan kaupassa ei tarvi myydä kynttilöitä sun muuta tilpehööriä, parempaa myyntiä sais kun lankaa vaan katosta lattiaan. Mutta sijainniltaan paikka on aivan loistava, eikä tosiaan tarvi paljoa miettiä, mennäkö Tapiolaan vai Kamppiin, kun tuo poikittaisliikenne on mitä on.

Martinpäivän tapahtuma


















Tänä aamuna kävin todella pikaisesti Kaapelitehtaalla Martin päivän myyjäisissä, vai mitkä ne nyt oli. Viro-tapahtuma enivei. Aivan hirveästi ihmisiä, ja todella ihania tuotteita, eikä ollut hinnalla pilattua. Valitettavasti tänään on taas yksi peli-ilta uuden Xbox360:n tiimoilta, ja oli kiire takaisin kotiin. Joten hyökkäilin messuhallissa kuin päätön kana etsien lankoja :D Ja kyllähän niitä löytyi! Tosin paikansin vain Rewoolin standyn, Hiilu vill piti kans olla siellä, mutta en tiedä onko niillä lankaa myynnissä, en ainakaan löytänyt. Yläkuvassa hahtuvat, alapuolella villavyyhdit.



















Siis aivan kertakaikkisen ihania! Kaikki tämä maksoikin vain 22e. Vertailun vuoksi, yksi Pirtin meleerattu hahtuvakiekko, alle 200g maksaa noin 10e...



















Tällaiset puikot löytyi joltain toiselta standyltä, 3e. Nämä ovat vaahteraa! Enpä ole ennen vaahterapuikoilla tehnyt!

Nyt pitäs keksiä miten saisin lapset nukkumaan ajoissa. Pitäisi opetella niitä typeriä funktioita, ja kaapissa odottaa sipsiä ja siideriä. Vaikka vannoin että nyt alkaa uusi herkuton elämä, alkoi tänään vituttamaan tämä edessä oleva ilta yksin täällä, joten hain sitten vähän naposteltavaa :/ Lapset on taas tosi kivoja. Jocsu teki hammastahnalla maalauksen lastenhuoneen seinään (hieno tuli...) ja Melinda on vissiin saanut tarpeekseen kun mä oon aina lähdössä jonnekin, ja nyt se roikkuu kiinni koko ajan.

Ai niin, kerrotaan nyt vielä loppukevennyksenä, että kävin myös Scandic-talon Askarellissa (ent.Sinooperi), mukaan lähti pino kangaskalvovärejä ja pari pakettia pimeässä hohtavaa cernitmassaa. Body shoppiin törsäsin pari lahjakorttia ihonhoitomömmöihin, ja sain vielä lahjaksi ihanan pussukan missä oli huonetuoksua, silmänaamiota ja e-vitamiinivoidetta. Ihanaa!

Hiljaisuus

täällä internetissä on käsinkosketeltava. Koko päivän aikana on tullut vain muutama sähköposti ja bloginkin kommentit on tosi minimissä. Millään foorumilla ei tunnu olevan porukkaa paikalla. Vietin tuossa tunnin surffailemassa ja haaveilemassa uusista vaunuista. Haluaisinko uudet tuplat ja kolmipyöräiset juoksurattaat, vaiko ehkä vain kolmipyöräiset tuplarattaat? Jälkimmäinen vaihtoehto ainakin antais eteisestä pari neliötä käyttöön. Mutta täytyy ensin käydä kokeilemassa miltä ne tuntuu molempien ollessa kyydissä. Nyt on niin paljon ihania vaunuja ja uusia malleja, että mulla sydäntä sattuu kun en enää koskaan tule sellaisia ostamaan. Pitäs varmaan ryhtyä vaunukauppiaaksi, ainakin olis myyjällä tunteen paloa.

Nyt lähden katsastamaan Fiinan ja ostamaan kangaskalvovärejä ja lukemaan matikkaa, mistä en tajua tuon taivaallista...

Aibhlinn

Viimein se valmistui! Oikeastaan aika nopeastihan tuo tuli valmiiksi. muutama junamatka ja muutamana iltana kotona. Mutta välillä kyllä tuntui ettei se etene sitten yhtään. Tänä aamuna vasta huomasinkin, että ohjeessa pituudeksi sanotaan 24", mä olin muistanut että 20". No tämä on nyt noin 22" että ihan riittävä. Ja päässä oli hyväntuntuinen. Toivotaan että on saajalle mieluinen. Nyt pitäs vielä päätellä langanpäät ja höyryttää. Viimeistely on muuten tosi tärkeä juttu, eilinen Samos-laukkukin tuli aivan erinäköiseksi kun sen pingotti ja kasteli. Sitä ennen se oli vähän muodoton mötkyläpötkylä.


Aibhlinn
ohje: Knitty winter 04
puikot 3,5mm
lanka: Novita Wool, reunuksessa Florica
kiva?: kivan näköinen, tylsä tehdä


Jonkinlainen lähikuva. Kiitos muuten Kati lanka-avustuksesta!

Eilen aloitin mummojoulukalenteria, värittelin ja leikkasin tonttukuvia. Ja meidän lasten joulukalenterin hyväksi sain tehtyä sen verran, että printtasin uudet tonttukuvat ja leikkasin kankaat. Pikkusen tässä oon miettinyt, että on siinä hommaa ommella 24 ruutua, kaikki sivut ja sitten vielä kiinnittää. Mikäköhän olisi helpoin keino? Varmaan mä vaan saumuroin ne reunat, kiinnitän neuloilla ja ompelen. Se saumurointi tietenkään ei kyllä olis välttämätöntä, kun ei sitä voi konepestä sitten kuitenkaan. mutta.... saumuri on niin kiva :D Ai niin, voisin tietty kertoa mitä oikein olen tekemässä. Joulukalenteriverhojen ohje oli T.I.L.A -ohjelmassa pari vuotta sitten, ja ohje löytyy heidän arkistosta. Mielenkiintoinen ohje siinä mielessä, että siinä neuvotaan vain kalvovärien käyttö, itse verhon ompelemisesta tai taskujen koosta ei puhuta mitään. No toisaalta, ei minunkaan kangaskalvoväriohjeessa kerrota kalahatun ohjetta, vaikka kuvia on monta :D

Että sellaista tällaista. Mitäs nyt tekis. Täytyypä mennä kahtomaan mitä hommia on kesken... Ja voi kateus, tänä viikonloppuna on ne kädentaitomessut. Vaan ei ole mulla rahaa ei. Mutta huomenna menen kyllä heti aamusta Kaapelille tyhjentämään Rewoolin standylta kaikki hahtuvat lohdutukseksi siitä etten pääse messuille. Nih.

Valmis laukku!

Tänään olenkin ollut aikaansaava pikku tonttu. Siis ahkerahan olen aina, joskus vaan jutut ei millään halua valmistua :D



















malli: oma
lanka: Novita Samos lollipop tasan 50g
puikot: 3,5mm
vuori: gollegekangasta

Kuva on vähän huono, kun tuo oikea valo piti korvata keinosellaisella, kiitos aikaisin tulevan pohjolan yön. En ole oikein hyvä vielä tuossa kirjailemisessa, ja Samos on todella surkea lanka tähän tarkoitukseen, koska sitä ei tarvitse kuin vilkaista neula kädessä ja se jo halkeaa. Lisäksi mun luonne ei millään voi käsittää että kukkia on hyvin monenlaisia, jotenkin pyrin aina symmetrisyyteen ja kun en pysty siihen luulen että koko juttu on pielessä. Vaikka eihän se niin ole. Ja kuulemma laukku näyttää hyvältä. Eiköhän lahjan saaja (ekaluokkalainen tytsy) ainakin tästä tykkää!

Sukka parhaassa vaiheessaan



















Mun mielestä sukanteon paras kohta on tämä; sukka alkaa jo näyttää siltä mikä siitä on tulossa. Tässä vaiheessa näkee jo hyvin tuleeko siitä hyvä vai ei. Nyt olen oppinut tekemään sukat vaiheittain niin, että tuntuu niinkuin ne valmistuisi ihan humps vaan! Teen molemmat sukat samaan aikaan, ja sukan teko koostuu neljästä vaiheesta: varsi (aivotonta neulontaa), kantapää (sukan ainoa ajattelemista vaativa kohta), jalkaosa (aivotonta neulontaa) ja kärkikavennukset (menee nopeasti koska kohta on valmis sukka!). Ja nämä osat neulon siis vuoron perään molempiin sukkiin, tulee takuulla samanlaiset, ja kerroskorkeuksia on helpompi tarkistaa. Ja ennen kaikkea, sukka ei jää parittomaksi! Jostain syystä mulla menee suunnilleen sama aika kahden sukan tekoon tällä tavoin, kuin yhden sukan tekoon yksinään :/ Kun tekee tuollai vaiheittain, työ etenee vaihe kerrallaan, eikä pari riviä kerrallaan :D

Ulkona on pakkasta. Maanantaina on matikan kokeet. On just mun tuuria, että kun koeviikko on ma-to, niin ne kaikista vaikeimmat kokeet on tietty maanantaina. Pöh. Mutta ehdinpä ainakin lukea psykkaa sitten vasta ensi viikolla, ja keskityn tällä viikolla vain matikkaan. Eilen ei jostain syystä tullut luettua. Olin niin puhki sekä henkisesti että fyysisesti, että istuin vaan sohvalla enkä olis millään jaksanut edes teekuppia nostaa.

Kohta on joulukuu, ja joulukalenteri ei ole valmis!!! AARGH! Ja ei, en ota tästä asiasta stressiä. Mutta täytyy se silti tehdä. Ihanaa! Mä ajattelin tehdä mummille (siis mun mummille) mummojoulukalenterin, missä olis kirjekuorissa joka päivälle jotain kivaa, lastenlasten kuvia, ristikoita, namia, tupakkaa, lankaa, ym kivaa. Varmasti mummi tykkäis!

Mun lapsilla on tuollainen lasten kokoinen pirttipöytä täällä työhuoneessa. Mun pikku vaavi kiipesi siihen äsken itse istumaan... Siis ok pääseehän se jo sohvallekin ja menee rapuissa kuin vanha tekijä, mutta silti... Niin se aika vierii.

One of those days...

Kiitos mieltä lämmittävistä kommenteista! Höpötys jatkukoon! Ja kas tässä tulee tuutin täydeltä, seikkailu Tapiolaan ja takas, kahden lapsen ja kaksosvaunujen kanssa.

12.10 puetaan hirveetä vauhtia, bussi lähtee 12.26 ja pysäkille kestää kävellä viitisen minuuttia. Vaikka olin mukamas valmistautunut ja luulin että kaikki tarvittava on käsillä, eihän se koskaan ihan niin mene. Varsinkin kun mun lapsilla on joku ihme taipumus heitellä mun laittamia juttuja eri paikkoihin. Reipasta vauhtia pysäkille, bussi on pari minuuttia myöhässä. Tajuan että hoitolaukku ei ole kyydissä; ei vaippoja, ei vaihtovaatteita, ja kaikista tärkein; ei mitään huvituksia puolen tunnin matkan ajaksi. Bussi tulee, ja siellä on jo kahdet vaunut. Perkele, mites me nyt päästään lääkäriin?

Koska vaihtoehtoja ei ole, jäämme odottamaan seuraavaa bussia. 20min päästä sellainen tosiaan tulee, ja jippii mahdutaan kyytiin. Matka menee ihan kivasti, paitsi että Jocsu valittaa masua ja Melinda alkaa itkeä koska joku nainen on niin röyhkeä, että menee hymyilemään hänelle :D

Ollaan muutama minuutti myöhässä, ja lääkäri muutaman lisää. Mutta ei se mitään, lääkäri on mukava ja kiltti ja kohtelee lasta asiakkaana. Mennään labraan ottamaan verikokeita. Jocsu ei suostu katsomaan muualle kun pistetään, ja alkaa itkeä kamalasti. Melinda aloittaa myötätuntoitkemisen. Siinä mä sitten yritän suoriutua, lohduttaa Melindaa toisella kädellä ja pitää jocsua kiinni toisella. Vituttaa. Ja sitten hoitaja sanoo "no niin, nyt on valmista", ja vaistomaisesti mä tietty höllennän otetta, katse Melindassa. No ei se ollutkaan aikuisten oikeesti valmis, kädessä oli yhä reikä ja kun Jii sitten tempaisi kätensä irti, verta lensi kaaressa. Tosi kiva juttu.

Kaikkien vaatteiden ja muiden vermeiden kanssa suoriudutaan kassalle, köyhdytään 160e ja yritetään päästä ulos. Pihalla totean etten todellakaan jaksa kävellä minnekään Neuletikkiin, tuntui etten jaksa sanoa yhtään ainutta sanaa edes, joten päätän suunnata suoraan bussipysäkille. Yhtäkkiä tajuan, että lapset on syöneet viimeksi aamupuuron, ja kello on ties mitä. Käydään kaupassa hakemassa evästä ja rusinoita bussimatkalle. Pikku Mimma ei malta odottaa pysäkille asti että sais ruokaa, vaan nukahtaa. Pysäkillä katson aikataulua, just on mennyt bussi. Seuraava 20min päästä. How nice.

Bussi tulee. Olen ihan jäässä ja vitutuskäyrä noin tonnissa. Bussin piti olla matalalattiainen, mutta siinä onkin yksi porras. Meinaan ruveta samantien itkemään. Mä en tykkää että vaunuja nostellaan yhtään minnekään ellei ole pakko, ja toisekseen tuplat painaa sellaiset 45kg kun molemmat on kyydissä. Ja kolmanneksi mä en halua olla kusipääbussikuskien armoilla, jos vaikka bussissa ei olekaan ketään muita kun mä jään pois. No joku tytsy (jolla oli muuten mustasta teddystä tehty pipo..) tuli mua auttamaan, mutta eihän se jaksanut niitä nostaa. Ehdotti että jos me yhdessä nostettais sieltä toisesta päästä. Niiiin, kukas sitten nostais toisesta päästä... Kuskille menen sanomaan, että sori mutta tämän piti olla matalalattiabussi, MIKSI EI OLE. "Ei se ole mun ongelma jos sä et pääse kyytiin. Soita varikolle ja huuda niille". Ja kaasutti pois. Kiva, kiitti vaan ihan vitusti.

Jään pysäkille itkemään. Yritän kasata itteni, koska Jocsu on huolissaan kun itken. Mun mielestä on kummallista, että nainen kahden lapsen kanssa bussikatoksessa itkee, ja kukaan ei tule kysymään mikä on. Minä kyllä menisin ainakin nessua tarjoamaan.

5min päästä tulee sellainen bussi millä pääsen Espoon keskukseen, 20min kävelymatkan päähän kotoa. Ja sekin on sellainen korkealattiainen, vaikka piti olla matala. Enää ei mikään kontrolli pelaa vaan sanon ihan suoraan kuskille että on se vittu kumma että te perkele onnistutte ajamaan kaksi peräkkäistä vuoroa vääränlaisilla autoilla. Kuskipa sattuu olemaan palvelualtis ammattilainen, tulee nostamaan avuksi ja vielä hoitaa jonkun miehen nostamaan toisesta päästä ettei mun tarvi. Fine, kerrankin näin. Vituttaa, kun ajattelen, että jos edellisessä bussissa olisi ollut vähän erilainen kuski, olisin kohta jo kotona.

Bussi kiertää tuhannen pikkukylän kautta, ja lopulta ollaan perillä. Juttelen pari minuuttia kuskin kanssa ja kiitän häntä vielä, ja pyysin anteeksi että olin niin pahantuulinen aluksi. Hän oli aidosti pahoillaan, että edellinen kuski oli ollut paskiainen (kuski sanoi näin). Menen toiselle pysäkille katsomaan monelta menee bussi. Ylläri ylläri, just mennyt molemmat. Espoossa on siitä hauska systeemi, että aikatauluja ei porrasteta ollenkaan, vaan bussin kulkee aina samaan aikaan. Niinpä en hyödy käytännössä mitään siitä että meille menisi kaksi linjaa.

Odotamme vartin. On aivan saatanan kylmä, paljon kylmempi kuin aamulla, eikä mulla ole edes hanskoja mukana. Olen aivan puhki. Ja emme mahdu bussiin. Sen vaan sanon, että on kyllä maailman itsekkäin teko matkustaa matkarattailla, eikä laita niitä kasaan kun olisi tulossa kolmannet vaunut. Sitten kyllä menee kasaan hetkessä, jos itse sattuu olemaan se kolmas.

Ei enää jäädä odottamaan, vaan kävellään kotiin. Taju meinaa lähteä pappilanmäellä. Onneksi lapset sentään jaksoi istua kiltisti. Kiitän kaikkia jumalia että oon opettanu ne istumaan viimeseen asti ilman kitinöitä. Jocsu huomaa kuun, joka on melkein täysi pallo. Ei ole kai ennen siihen kiinnittänyt huomiota, kun nyt niin innostui. Epähuomiossa sanon, että kuu on siitä jännä, että se näkyy joka paikasta, meiltä kotoakin. Kuuluu jätskiauton ääni. Jälleen epähuomiossa sanon, että kohta tulee jätskiauto, haetaanko vähän jätskiä.

Ollaan kotona 16.32. Puolen tunnin matka joo....

En jaksaisi mennä jätskiautolle. Ei ikinä, ikinä, ikinä pitäisi sanoa lapselle mistään mitään, ennenkuin ollaan jo matkalla. Jääkaapissa onneksi on raparperiherkkua, ja onnistun luovimaan niin, että tehtiinkin vain ruokaa ja sitten herkkua, ja jätettiin jätski väliin. Kriisi meinaa puhjeta, kun Jocsu alkaa availla sälekaihtimia huudellen "missä se on???". Siis mikä? No se kuu, mikä on niinkuin juustoa..... hmm. ONNEKSI se kuu tosiaan näkyy yhdestä ikkunasta...

Että näin. Älä muuta Espooseen, jos sinulla ei ole omaa autoa.

Muodon vuoksi

En oikein osaa olla päivittämättä, vaikka ei ole oikein mitään päivitettävää. Jotkut varmaan alkavat kyllästyä mun höpötyksiin, mutta ei kai se haittaa?

Olen alkanut käyttää Firefoxin uutta toimintoa, saa suoraan bookmarkkeihin laitettua kaikki sivut mitä haluaa seurata (siis joilla on rss-syöte tai vastaava), ja siinä näkyy sitten ylimpänä aina uusi posti. Kätevää. Listan selailun myötä olen todennut, että on todella paljon sellaisia blogeja, mitä päivitetään TODELLA harvoin. Saattaa olla parin kuukaudenkin taukoja ilman mitään ennakkoinfoa. Ei siinä mitään, kukin päivittää miten tahtoo, ja onhan se kauheen kiva että joillain on jotain muutakin tekemistä.

Mutta mitä se muu tekeminen on? Mä oon viimeksi ollut nettipimennossa vuosi sitten, ja se oli ihan kamalaa vaikkei se kai kestänyt kuin muutaman viikon. Kyllä mä joka päivä tahkoan erinäiset sivut läpi, joskus enemmän, joskus vähemmän. Päivä ei tunnu käynnistyvän jos en avaa konetta, vaikkakin olen kyllä kokeillut sitäkin, että avaan koneen vasta iltapäivällä. Mä luulen että mä pakenen tähän koneen äärelle arjen velvollisuuksia, kun ei kertakaikkiaan vielä jaksaisi alkaa pukea ja syöttää, niin katsonpa nyt eka blogit. Ja iltaisin kun pitäs mennä nukuttamaan Jocsua, tulen vanumaan tähän koneelle kunnes mies huutaa että tule nyt jo. Inhoan sitä nukuttamisprosessia niin syvästi, että taas on kiva klikkailla.

Ja kyllä mulla on niin syvä addiktio tähän blogiini, en voisi olla päivittämättä kovin kauaa. Välillä on kyllä ollut sellaisia viikon pätkiä kun ei vaan ole huvittanut, kun on ollut tosi vaikeaa muttei ole kuitenkaan halunnut jakaa just niitä asioita täällä. Olen miettinyt, että ehkä tämä valtaisa tarve höpötellä täällä blogissa johtuu siitä, että ei mulla oikeastaan ole muita aikuiskontakteja näin päiväsaikaan. Ja iltaisinkin ne on vähän kortilla. Mun tekis kovasti mieli avata toinen blogi näitä muita juttuja varten. Melkein joka päivä tulee joku asia mieleen, mikä olisi tosi kiva jakaa mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Niinkuin nyt esimerkiksi haluaisin haukkua kaikki tyhmät autoilijat jotka kuvittelevat olevansa maanteiden ritareita kaahaillessaan tuolla. Jne. Ehkä mä vielä avaankin blogin, who knows.

Joachim on valitellut masukipua reilun viikon, ellei pidempäänkin. Ei tunnu liittyvän mihinkään erityiseen, syömiseen tai juomiseen tai kellonaikaan. Nyt kuitenkin tuntuis että valittaa sitä useammin, joten lähdemme kohta lääkäriin. Tulee niin elävästi mieleen ystävän tyttö, joka kans valitti että sattuu mahaan, terveyskeskuksessa vaan voivottelivat eikä suostuneet kuvaamaan, sanoivat vaan että voihan se johtua vaikka jännityksestä tms. Menivät sitten viimein yksityiselle ultraamaan, ja tytöllä (3v) oli vauvan pään kokoinen kysta munasarjassa, ja joutui leikkaukseen samantien. Onneksi meillä on vakuutus, niin ettei tarvi edes käydä siellä arvauskeskuksessa. Siinäkin on yksi aihe mistä mulla riittäis kerrottavaa...

Juups, mutta nyt suihkuun ja sitten pihalle. Positiivista on, että lääkäri mihin ollaan menossa, on aivan Neuletikin vieressä :D Coooool Flammeeeeee!!! (sanoo yks joka just teki pilkun tarkan budjetin)

Nyt ois kamera - mutta mistä sais kuvattavaa?

Oon aika kyllästynyt tähän nykytilanteeseen. Päivällä en juurikaan ehdi neuloa, rivi silloin tällöin, vähän päivästä riippuen, mutta tuntuu että päivän aikana ei mitään merkittävää edistystä tapahdu, koska keskeytyksiä on niin paljon. Alkuilta menee lukiessa tai koulussa, ja vaikkei olisikaan koulua, niin sitten se menis lasten kanssa tai kotihommissa. Tietysti kun Jari on kotona pystyy eri tavalla jakamaan hommia, mutta on ne iltatouhut sellaista tohinaa, että ei oikein ennen lasten nukkumaan menoa mitään ehdi.

Joachim menee nukkumaan kahdeksalta, Melinda menee nukkumaan kun sitä sattuu huvittamaan. Se on siitä ärsyttävässä iässä, etsii rytmiään mutta ei vielä tajua mistään mitään. Sitä ei voi jättää sänkyyn vaan nukahtamaan, koska sitten poika herää. Eikä se edes nukahda, on kokeiltu. Villiintyy vaan kun pääsee sänkyyn peuhaamaan. No se siis saattaa valvoa vaikka puolille öin, tosin nyt kun olen yrittänyt muuttaa sen päiväuniaikaa, olen aika hyvällä menestyksellä saanut hänet sammumaan ennen kymmentä. Mutta siis tänäkään aikana ei pysty mitään tekemään, kun neiti on miss kitinä. Ja miehenkin on välillä saatava omaa aikaa, yleensä tässä välissä on se paras hetki kaikkien kannalta.

Eilen Melinda sammu hetki ennen kuin Täydelliset Naiset loppui. Jee! Ja heräsi BB:n aikana kolme kertaa. Jippii. Ehdin koko illan aikana tehdä muutaman sentin Samos-laukkua (valmis!) ja that´s it. Sori, mutta 15min neulomisaikaa ei ole tarpeeksi. Ei,ei,ei. Toisaalta sitä miettii, että ei kai kaikkea voi saada; kävin kuitenkin opiskelujen lisäksi rauhassa uimassa, eikä mun tarvinnut taaskaan välittää tippaakaan siitä mitä lapset syö illalla tai mitä niille laittas päälle. Eikä tarvinnut siivota keittiötä, ja aamulla kun heräsin, oli mies vienyt roskat töihin lähtiessään. Että huonomminkin voisi asiat olla, eiks juu? Mutta silti mä niin kovasti haluaisin saada mun neuletakin valmiiksi..ja joululahjat ja Joachimille sukat :D

Nyt alan neuloa niin kauan ku nuo kaks riehuvat kiltisti (lue: eivät yritä tappaa toisiaan), ja yritän saada aikaiseksi jotain kuvattavaa vielä tälle päivälle!

Kamera, kamera, missä on se kamera...

Mä oon jotenkin onnistunut hävittämään meidän kameran. Yleensä laitan sen liinavaatekaapin ylähyllylle, kun se on tuossa kätevästi vieressä. Mutta nyt se ei ole siellä. Hmm. Kun se on siis aina pakko piilottaa jonnekin, muuten Joachim kuvailee omiaan :D

Viikonloppuna tein Aibhlinnia silmät ristissä niin kauan että lanka loppui. Vielä puuttuu noin 3 inchiä. Mittailin ja sovitin sitä, ja totesin että ne on aika tärkeät 3 inchiä, jos sitä haluaa pitää huppuna. Onneksi Kati tuli hätiin ja saan häneltä merinowoolia! Joten se työ on siis jäähyllä hetken aikaa. Aloitin hahtuvasta tossuja, toinen on nyt kantapäävaiheessa. Ja sitten aloitin illalla laukkua Jarin siskontytölle, teen sitä vaaleanpunaisesta Samos lollipopista, saas nähdä millainen tulee. Piti tehdä joku Hello Kitty -hässäkkä, mutta lauantaiaamun tappelin kaavioiden kanssa ja heitin ne sitten roskiin. Kun ei tule mieleinen niin ei tule.

Ulkona on kökkö ilma, sataa ja tuulee ja yöks. Oltiin ulkona noin puoli tuntia kunnes poika alkoi roikkua vaunun reunassa, että tahtoo kyytiin. Sanoin sitten siihen että jos ei huvita kävellä niin sitten mennään sisälle, ei täällä olla äitiä ulkoiluttamassa vaan sua :D Ja sisälle tultiin.

Tämä viikko on ihan kamala. Joka päivälle jotain menoa, joka illalle jotain menoa. Ens viikolla kaksi matikan ja yksi psykologian koe. Tosi kiva. Ja mulla on sellainen Karvinen -olo, voisin vaan syödä ja nukkua :D Nyt taidan mennä kahvinkeittoon, tunnin päästä pitäs olla pihalla ja vielä pitäs käydä suihkussakin. Voi miksen mä koskaan ajattele mihin ryhdyn? Muistan että ajattelin samaa viime syksynä, kun piti herätä viideltä aamulla ja lastenhoitaja tuli kuudelta, jotta mä ehdin ylppäreihin. Maitoa suihkus tisseistä, hädin tuskin pysty istumaan, ja oli hirveä huoli miten vauva pärjää. Ei sitä aina ole kyllä ihan fiksu. Siis mitä sillä lakilla edes tekee??? :D

BB reloaded

Eilen pelasimme Fahrenheit-peliä puolille öin, ja siinä sivussa neuloin valmiiksi Bibon, joka koki hieman muutoksia Lauran alkuperäiseen ohjeeseen. Tämä on siis tehty 1o1n joustinneuleena, muuten suunnilleen samalla tavoin kuin Laurankin ohjeessa.



















Hieno tuli, tykkään tästä enemmän koska tästä tuli napakampi, johtuen ehkä myös langasta. Edellisen tein Schoeller&Stahlin Wonderwoolista ja tämä on Novitan Pop Plussasta.

Olen miettinyt tätä tekijänoikeusasiaa (taas). Joku jossain viittasi tähän BB pipo-ohjeeseen, että tämänkin teko on "väärin" koska se on kopio jostain olemassa olevasta. Mutta hei, eihän se ihan oikeesti voi mennä noin!!! Eikä menekään, olen siitä aivan varma. Lauran ohjehan ei ole oikeasti nähnytkään BB Tiinan pipoa, hattu on aivan erilainen, vain vinoon menevät silmukat on siitä "varastettu" idea. Mummi näki kun tein ekaa BB pipoa, kysyi että miten ihmeessä saat vinoon nuo silmukat. Kerroin, ja nyt kun nähtiin hän esitteli biboa, että mun oli aivan pakko tehdä kans tällainen, kun se oli niin kiinnostava uusi juttu. Siis edes näkemättä ohjetta, näkemättä valmista pipoa mummi teki tismalleen samanlaisen pipon kuin Laurakin (ja moni muu) on tehnyt, ja aikoo nyt myydä sen jossain eläkemessuilla. Onko mummi nyt suuri rikollinen sitten??? Eihän se voi mennä näin. Silloinhan kukaan ei enää koskaan voisi tehdä, myydä yhtään mitään.

Jotenkin koko tekijänoikeusasia on ihan paisunut muodottomaksi möykyksi, ihmiset jotka ei tiedä asiasta yhtään mitään (kuten minä...) vaahtoavat ja paasaavat niinkuin olisi omasta leivästä kyse. Uskoisin että esim lehdet ovat aika tarkkoja näistä asioista, ja silti joka toinen malli on sen näköinen kuin joku toinenkin malli. Mä näen asian niin, että malli on kokonaisuus:
- malli itsessään
- työhön käytetty lanka
- mallineule / mallineuleiden yhdistely
- toteutustapa

Ja olikohan vielä muuta. Eli jos ajatellaan vaikka tätä BB pipoa, mun mielestä Tiinan bibo on yksi malli, Lauran bibo yksi, ja tämä minun yksi. Kaikki ne on tehty eri tavalla, niissä on selvästi erilaiset kavennukset, eri langat, ja eri fiilis. Varmaan eri silmukkamäärätkin. Ja ne kaikki on joku tehnyt ihan itse. Tai no, Tiinan bibohan saattaa olla vaikka Hennesiltä, mistäs me tiedettäis :D Mutta siis näin mä näen nämä oikeudet. Ja ihan terveellä järjellä ajateltuna, jotenkin näinhän sen on pakko olla, muuten yhtäkään pipo-ohjetta ei voitaisi missään julkaista, kaikki ne on kuitenkin niin samanlaisia.

Sunnuntain ratoksi tarinan tarjosi Susanna, jonka pitäisi lukea kehityspsykologiaa....

Helmineulonta on terveydelle vaarallista

Espoo Uusissa tutkimuksissa helmien käyttö neulonnassa on todettu terveydelle haitalliseksi. Pienten helmien pujottelu lankaan saattaa aiheuttaa näköhäiriöitä ja silmänpohjan väsymistä. Neulonta sinällään on varsin terapeuttista ja jopa terveyttä edistävää, mutta helmet tuovat tähän arkiseen harrastukseen niin suuren stressitekijän, että on suositeltavaa harkita tarkoin ennenkuin aloittaa helmineulonnan.

Edellä kuvattujen silmäoireiden lisäksi helmiin liittyy muitakin riskejä. Kun ensin on pujotettu toista sataa helmeä lankaan, alkaa neulonta. Kun langassa yhtäkkiä tuleekin vastaan SOLMU, saattaa heikompi saada rytmihäiriöitä. Vielä ei ole keksitty miten tämän voisi välttää. Kaikenlaiset agressiot saattavat lisääntyä helmien kanssa puuhatessa. Onkin suotavaa, ettei samassa tilassa ole lapsia tai muita herkkiä henkilöitä - ärräpäitä saattaa lennellä.

Neulojan ystävä -yhdistys suosittelee pitäytymistä ihan tavallisissa pehmeissä langoissa, ja unohtamaan helmet ja muun tilpehöörin. Puoli kiloa alpakkaa auttaa varmasti alun vieroitusoireisiin, ja jos vielä tuntuu että verisuonet tukkeutuvat, kannattaa käydä täällä tai vaikka täällä ja antaa visan vinkua.

Laiskan neulojan tunnustuksia

Päivänne iloksi ajattelin postata toisenkin kuvattoman höpötysviestin. Ikävää teidän kannaltanne, että mulla ei ole Kirsin tai Annen viihdytystaitoja :D

Totesin äsken, että jos käyttäisin aikani päämärättömän blogien kiertelyn sijaan neulomiseen, saisin paljon enemmän valmista aikaiseksi. Mutta en silti saa tempaistua itseäni pois tästä koneelta. Pelkästään siihen, että tarkistan onko jonkun rss-feed päivittynyt, menee aika paljon aikaa päivän mittaan, varsinkin nyt kun en ole yksin kotona. Mutta who cares. Ei huvita mitään neuloakaan. On siis ihan plääh. Mun tekis vaan mieli ostaa lankaa. Varsinkin alpakkaa, ja sitä cool flammea, molemmat niin ihanan pehmeitä.... Onko Rustika ja cool flamme samaa tavaraa? Voisinkin käydä anttilassa katsomassa josko sitä vielä olisi..

Ensimmäinen musta tonttulakki on valmis. En tosin ole ihan varma olenko tyytyväinen siihen, mutta kai se pikkujouluissa menee. Miten se kannattaisi tehdä? Kaksi kolmiota vaan kiinni toisiinsa? Nyt tein ääh en mä osaa selittää, mutta siis niin että alaosaan tuli vain yksi sauma toiselle puolelle, mutta ylös kaksi. Neuvoja otetaan vastaan, kiitos.

Jaahas, lyhyeen loppui tämä lätinä, kello onkin jo kaksi. Kirjastoauto tulee varttia yli kolme, ja sen jälkeen suuntaankin Selloon. Kun vielä muistaisin ottaa Katin langat mukaan :D Ziinan suosituksesta varasin Tyyliä vai ei -kirjan, mä olen lihonnu viime vuosina niin paljon, että tyyli on aika kaukana, enkä enää koe osaavani pukeutua yhtään. Sitten on tulossa pari yritysopusta, ja varasinpa myös uusimman Leena Lehtolaisen, tosin sitä olen odotellut jo viikkokausia, olin alunperin varaaja nro 728, viime viikolla olin jossain 400 paikkeilla... Taitaa niillä muutama kappale sitä olla kiertämässä.

Eilen muuten ostin uusimman Kotilieden, missä oli paljon neuleohjeita. Vaikka osa oli hömppää, oli siinä kaikenkaikkiaan parempi anti kuin kummassakaan joulun käsityölehdessä. hohhoijaa. Muuten, Pasila iltahämärissä ei ole mitenkään turvallisen tuntuinen paikka.

Onneksi on kotivakuutus

Eilen tuli kirje Tapiolasta, ja olin jo melkein varma että tili on taas satatuhatta miinuksella (vaikkei pitäisi olla), mutta ei onneksi ollut ikäviä uutisia, vaan hyviä uutisia! Saatiin rahat uuteen sohvaan ja korituolin päälliseen ja olkkarin mattoon!!!! Jippii!!!! Siis älkää nyt kuvitelko että mitään tuhatta euroa kuitenkaan, sohva oli halpa ja kerroin sen ihan rehellisesti. Meidän vakuutusta muutettiin muutama kuukausi sitten, ja silloin kysyttiin että haluatko pitää voimassa laajennetun turvan. Meinasin sanoa ei, mutta sitten ajattelin että jos mä perun sen, Jocsu pistää ikkunan säleiksi seuraavana päivänä. Ja näinhän siinä sitten melkein kävi. Ihan kiva että tulee välillä siitäkin firmasta jotain takaisin päin myös.

Nyt sitten raha polttaa taskussa ja pitäs HETI päästä hakemaan sohva Ikeasta. Ja tietty sitä miettii että ehkä voisi käydä lankaosaston kautta ihan vaan vähän, kun tänään menen Selloon.

Eilen sain osakseni huvittuneita katseita junassa, kun yritin neuloa Biboa sekavalta pop plus-kerältä, joka yhtenään hyppi laukusta lattialle. En ollut jaksanut etsiä keskeltä tulevaa lankaa, kun kerä oli niin solmussa (Ninni! vois luulla että teillä on kissoja :D). No junassa sitten lopulta väänsin kerän uusiksi, ja sekin aiheutti lähimmäisissä huulten nykimistä. No bibo ei paljoa edistynyt, eikä pääkallorannekekaan. Nyt se on puolivälissä, tänään se on pakko saada postiin. Blääh. Illalla sentään Aibhlinn edistyi kokonaista 4cm, että jos tätä vauhtia jatkan niin ehkä se valmistuu ajoissa. Woolia ei vaan ole enää kuin kerä, tai vähän alle. Enkä usko että se riittää... Help, anyone? Mä muuten viljelen aika paljon tällaisia lauseita mistä voisi kuvitella että pelaan pleikkaria, mikä ei ole kyllä sitten yhtään totta.

Eilen mies tilasi multa kaksi mustaa tonttulakkia Livegamersin pikkujouluihin. Mustaa? "Minähän en mitään punaista päähäni laita". Ok. Ja eteen tulee punaisella painovärillä poikien gamertagin EWIG ja CIRYON. Ja kulkuset ja kaikki. Että jos tulee epämääräinen hevitonttu vastaan joku päivä, niin se on sitten mun mies tai veli :D

Tjaah, nyt pitäs kai viedä lapset ulos. Ei ne ihan terveitä ole, varsinkaan Melinda, mutta se voi nukkua vaunuissa. Jocsu on ollut kohta viikon sisätiloissa ja alkaa hyppiä seinille... Heippa hei!

Voi V..äsymys

Univelat painaa silmää. Flunssa toivottavasti ei iske muhun, vaikkakin se on aika epätodennäköistä, kun koko perhe on jo ollut kipeä.

Värjäsin äsken hiukset pitkästä aikaa, ja leiskuva kupari piristi ainakin ulkonäköä. Vielä kun sais jostain energyä lähteä liikkeelle, koulu kutsuu vaikka ei kyllä yhtään nappaa. Mielessä pyörii kaikenlaisia tekosyitä kulkea Hämeentien kautta, tai ehkäpä menenkin bussilla, jään Meilahdessa ja vaan ihan nopeasti pyörähdän PAG-putiikin kautta. Tai ehkä jätän väliin koko koulureissun ja käyn Neuletikistä noutamassa mulle viimeksi huudelleet Cool Flammet, pitäisi muutenkin käydä kangaskaupassa.... Hyvähän se on suunnitella, mutta nyt olen päättänyt pitää pankkikortin taskussa siihes asti että rahaa oikeasti on. Koska se sitten lienee... Olen kyllä ajatellut, että fiksu jos olisin, pienentäisin varaston mahd pieneksi, ja siirtyisin sitten ihan kokonaan vähän laadukkaampiin lankoihin, ja toisekseen lopettaisin sen kerä tätä, kolme tota meinigin, ja ostaisin enemmän sitten jotain yhtä. Katsellaan....

Nyt voisin kuitenkin yrittää päästä edes Pasilaan asti....

Hieno tuli!

Yksi pääkalloranneke ennätti eilen valmistua. Illalla olin niin puhki, joka paikkaa sattui eikä huvittanut yhtään, niin en sitten neulonut toista. Ahdisti niiden helmien ajattelukin. Joten aloitin punaista biboa vähän muunnellulla ohjeella, saa nähdä mitä siitä tulee. En kyllä jaksanut sitäkään kuin pari riviä...



















Aamulla tappelin helmien kanssa. Jostain syystä tokan rannekkeen helmet olivat tosi haluttomia menemään lankaan. Ompelulanka katkesi sata kertaa, pinna paloi ties kuin monesti, mutta onpahan nyt helmet langassa. Vielä pitäs ennen postin menoa saada neulottua...

Jari on kipeä. Siinä on se hyvä puoli että mä saan vähän hengähdystilaa, ja pystyn lähtemään kouluun ajoissa. Ehkä ilkeää, mutta ei mullakaan ole sairaana mahdollisuutta nukkua aamusta iltaan, joten ihan saa pärjäillä lasten kanssa niinku parhaaks näkee. Mukavaa on myös se, että tehtiin muhku-aamiainen. Normaalisti leivomme leipää vain viikonlopuisin, ja tämä oli mukava poikkeus. Ei ole muhkun voittanutta! Lapset ei syö mitään muuta leipää ku ihan satunnaisesti, muhkut maistuu aina. Muhkujen teko on helppoa, ei tarvitse sotkea käsiä, haarukalla vaan sekoitetaan aineet ja heitellään palleroita pellille. Jos haluaa siistejä niin kannattaa vähän pintaa tasoitella. Kas näin niitä tehdään:

Kulhoon laitetaan tässä järjestyksessä:
ja jos poikkeat järjestyksestä ei tule kunnollisia :D
n. 3dl puurohiutaleita
pussi kuivahiivaa
5dl vettä
pari lusikallista sokeria
vähän öljyä
vähän suolaa
jauhoja niin paljon ku jaksaa haarukalla sekoittaa, taikina on aika tönkköä, mutta kuitenkin sellaista mikä tarttuu joka paikkaan.

Sitten pallerot pellille. Me tehdään tästä yleensä 9 suurta muhkua. Jos tekee pienempiä, tulee tietty enemmän. Jos jaksaa kohotella kunnolla sekä taikinan että sämpylät, tulee enemmän. Mutta onnistuu oikein hyvin ihan tosta noin vaan, ja sitten uuniin 250c ja sellainen reipas vartti.

Ainoat tarpeelliset aineet on vesi, hiiva, puurohiu ja jauho. Kaiken muun voi ihan hyvin jättää pois. Tai sitten voi sekaan heittää myös riisimuroja, mysliä, rusinoita, aurinkokuivattuja tomaatteja... you name it. NAM! Silloin kun olimme molemmat kotona, tehtiin joka aamu pellillinen muhkuja :D

Mikäs näitä lehtitaloja oikein vaivaa

kun eivät enää osaa lehtiä tehdä. Tai kai ne just sen osaa, mutta sisällössä olis toivomisen varaa. Uusi Suuri Käsityölehti tipahti postilaatikkoon tänään. Ziina esittelikin uuden Modan jo varsin kattavasti ja olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan. SK:ssa oli KAKSI (2) neuletta, yksi bolero ja yksi taikajakku. Loput olikin sitten koristeita, leluja ym pikkunäpräystä. Toki on joo kiva että julkaistaan suomeksi Rowanin leluohjeita, ja kaikilla ei ole varaa/taitoa/mahdollisuutta tilata lehtiä/kirjoja ulkomailta, mutta hei, menkää ihmiset kirjastoon. Alkaa vituttamaan, että näkee samoja ohjeita joka paikassa. Ja valitettava tosiasia kuitenkin on, että ulkomaiset lehdet ja kirjat on niin paljon parempia sisältönsä ja hintansa puolesta, että jos pitää ruveta valitsemaan, jää suomalaiset lehdet kaupan hyllylle.

Minäkin kysyisin, että eikö meillä ole Suomessa suunnittelijoita, kun pitää kaikki tai lähes kaikki mallit ostaa ulkomailta? Varmaan on halpoja malleja joo, mutta varmaan se just Taikista valmistunut suomen nuorikin haluais töitä?



















Kivoja siilejä. Näitä voisikin lapsille tehdä. Ohjeessa oli vaan parantamisen varaa; kuvasivuilla sanottiin että hapsut solmitaan kuten ryijylangat tjsp, sitten ohjeessa vaan sanottiin että solmi langat virkkuukoukun avulla. Ei ainakaan ensimiettimisellä mennyt perille että mitä tarkoitetaan.



















Nämä Rowanin kämmekkäät on mun mielestä kauniit. Mutta eikö tällaiset olis kuuluneet syksyn numeroon, ei Suomen talvessa tällaisilla mitään tee.



















Jälleen yksi taikajakku... Alkaa kyllästyttämään. Vaikkakin malli on kaunis.


Se on kans hauska juttu, kun on kaksi käsityölehteä, niin eikö ne vois vaikka sopia että minä haastattelen Jaakko Seliniä elokuussa ja sinä sitten marraskuussa? Vielä hauskempaa on, että SK:n toimittaja oli onnistunut sivun juttuun laittamaan pari Jaakon sanomaa lausetta, kaikki loppu oli hänen omaa "hän teki sitä ja tätä jonka jälkeen suunnitteli blaa blaa" -höpötystä. Että meni sitten vähän niinku puoliksi tämä tehtävänjako, haastattelu Modassa ja mekot SK:ssa. jippajee. Eikä ollut kyllä niissäkään mekoissa niin paljoa kehumista.

Päivän negatiiviset tarjoili Susanna. Ja kohta varmaan lentää ärräpäitä kun bloggeri heivasee mun kuvat ja tekstit sillisalaatiksi tuonne sivulle...

***mikä siinä kuvien sijoittelussa on niin vaikeaa? Tämä ei oo wysiwyggiä nähnytkään tämä editori...

Lyhyellä varoitusajalla

Mikä siinä on että aina tulee kiire? Mun on pitänyt jo pitkään tehdä sellaiset suunnitelmat joka kuukaudelle, missä olis kaikkien synttärit merkattuna ja muuta yleishyödyllistä, kuten laita rairuoho kasvamaan NYT, aloita jouluvalmistelut NYT. Mutta aina se listan teko jää. Eilen kysyin mieheltä, että koskas ne sun veljien synttärit olikaan. "Janskin on nyt 10. pvä". AAARGH! Poika kävi meillä kesällä, ja silloin totesin että tykkäisit varmaan tällaisista pääkallorannekkeista, ja näytin Sn´B Nationin helmirannekkeita. Poju oli innoissaan, ja lupasin tehdä. Mulla oli ajatus että lähetän ne sille muuten vaan päivää piristämään, ja sitten aika vierähti. Oli niin hankalaa saada helmiä lankaan, että innostus vähän kärsi.

Olin aloittanut tunkemaan helmiä Mayfloweriin (ohje on Lanetille). Mitä olin oikein ajatellut? Rannekkeet puuvillasta? No nyt kun mulla sattumoisin on pari kerää mustaa lanettia, vaihdoin siihen, ja johan alkoi homma pelittämään! 200 helmeä roikkui langassa alta aika yksikön, ja nyt olen aamukahvia juodessa väkertänyt aikaan tällaisen:



















Ei kovin hyvä kuva, oikeesti reuna on tosi siistin näköinen :) . Helmien laitto on helppoa ja mielenkiintoista. Enköhän mä nämä tänään ennätä tekemään, ehkä jopa ehtii synttäreiksi perille. Mielessä on jo suunnitelmia jonkun kivan bändin logon tekemisestä helmillä... Mutta on nyt tässä vähän muutakin puuhaa... Ei taida ihan olla lahjat valmiina 1.12 mennessä, mutta yritys on kova.

Tiina oli saanut tontuilta hillittömän säkin hahtuvaa, ja sai minutkin haaveilemaan, miten ihanaa olisikaan kun postipoika toisi pari kiloa hahtuvaa.... Mutta rahatilanne sanoo nou-nou. Mut jos tontut tois meillekin?

Vois matkata PAG-putiikkiin ostoksille, sieltä kun saa Pirtin hahtuvaa. Menitassa oli viimeksi onneton värivalikoima, niinkuin taisinkin jo sanoa. Ja netistä tilaamalla kulut on niin älyttömät. Enkä mä osaa tilata vaan kahta kiekkoa :D Mutta joo, nyt on toistaiseksi tyydyttävä oman kaapin valikoimaan, koko viikon illat on oikeastaan täynnä ohjelmaa, ja lapset on niin nuhaisia etten niitä nyt päivällä viitsi minnekään viedä. Mutta, hih, onneksi tuo meikäläisen varasto ei ole mikään ihan pieni :D

Koolla on väliä

Kilkuttelin Aibhlinnia jonkin matkaa 3,5mm puikoilla, ja mietin siinä samalla miten sitä onkin tottunut neulomaan niin pienillä puikoilla, ja vielä pienemmilläkin. Oli aika, jolloin nelosta pienempiä en edes harkinnut. Nykyään teen sukat aina 2,5mm puikoilla (vähän tietty langasta riippuen), eikä puikkojen pienuus haittaa muuta kun että etusormi on aina puhki.



















Viime talvena tein niin monet huovutettavat jutut kutosen puikoilla, että tulin niistä melkein riippuvaiseksi. Voi miten kamalalta tuntui tehdä sitten pienillä puikoilla! Nyt on taas ollut kausi, että ohkaset puikot ovat olleet kovassa käytössä, ja nelosenkin puikot tuntuvat ihanan paksuilta. Oikeastaan nelonen olisi sellainen koko, mitä mieluiten käyttäisin. Tykkään myös, että käsiala on suht tiivistä ja tasaista. Mä en voi neuloa esimerkiksi Novitan Ainoa kutosen puikoilla, siitä tulee tosi lötkö. Ihan hyvännäköinen, mutta lötkö.

2,5mm ohuemmilla puikoilla en ole neulonut, enkä varmaan koskaan neulokaan. Pienet puikot ovat ärsyttävän teräviä, ja niiden pito kädessä tuntuu jotenkin hassulta. En myöskään tykkää kovin paksuista puikoista. Joskus tein villatakkia (vain puolet takakappaleesta, sitten kyllästyin) kaksinkertaisesta Isoveljestä ysin puikoilla. Kamalaa! Yksinkertaisella langalla se vielä olisikin voinut onnistua.

Ohuilla puikoilla kun tekee, tuntuu ensin että työ ei edisty yhtään. Sitten se kuitenkin edistyy yllättävän paljon illan aikana, oikein itsekin yllättyy. Mutta vaikka Aibhlinn onkin edistynyt huimasti, huomasin ikäväkseni, että siitä puuttuu vielä yli puolet... Kun kokeilin sitä, mietin, että kuinkas pirun pitkä tästä pitikään tulla, että yltää kunnolla päähän. Pienoinen ohjeen tarkistus: 25". Ja mulla on kasassa 10" . Zissus. Nyt kun vielä löytäisin mustaa Woolia jostain kaapin perukoilta, niin olis hyvä... Toivottavasti sitä tosiaan on, mulla on vaan sellainen käsitys että sitä on vaikka kuinka paljon, mutta...

Mielenkiintoinen huomio



















Rupesin liekkejä tehdessä miettimään, että miten ne näyttää niin kummalta, ja että miks silmukat ei mene tasan. No hetken kaaviota tutkittuani huomasin, että olenkin jäljentänyt vain tuohon hihan keskikohta -merkkiin saakka, se kun näyttää olevan tuossa niin esillä... Että juu. Meni suunnitteluhommiks. En pura, en todellakaan pura. Onneksi olen vielä niin alussa, että pystyn suunnittelemaan kuvion uusiks. Sen siitä saa kun väsyneenä piirtelee!

Meillä on täällä meneillään Parhaat lastenleffat -elokuvafestivaalit. Aristokatit johtaa Möhköfanttia karvanmitalla, saa nähdä saako Nemo kiinni ennen kuin isi tulee :D

Kirjoneule!

Uusi aluevaltaus tehty. Aloitin tekemään liekkipipoa Lanetista, ja aika paljon sain sitä tehtyä tuossa illan mittaan. Ei se olekaan niin vaikeaa kun olen kuvitellut, itseasiassa hyvin helppoa. Vaikkakin mä inhoan sitä langan mukana kuljettelua.



















Säädyttömän huono kuva, mutta kun ei ole tuota luonnon valoa vielä...

Melinda on ihan nuhassa ja kuumeessa, eikä ole saanut oikein nukuttua. Oon noussut sen kanssa 3.45.... Voi olla ettei paljoa naurata illalla koulussa... Onneksi kuitenkin on lastenvaunut! Tein sille parivuoteen tuplavaunuihin puoli-istuvaan asentoon, ja nyt viimein sai nukahdettua.

Ryhdistäytymistä

Kas näin, jotain oon saanut tehtyäkin! Lauantaina kävin bussireissaamassa toisella puolen Espoota, mutta jotenkin oli vaan niin ihana ihan vaan istua kerrankin, joten vaan istuin. En kuunnellut musiikkia, en neulonut, istuin vaan. Jälkikäteen harmitti, varmaan olisin saanut Aibhlinnin valmiiksi jos olisin tehnyt. Mutta joskus on ihan hyvä vähän ladata paristoja.

Pesukoneeseen menossa:




Pesukoneesta tulossa:

Tumpuista tuli aivan ihanat! Neulepinta näkyy, mutta on kuitenkin huopunut aika tiiviiksi, on ihanan pehmeät! Tarkemmat speksit:

Melindan tumput virolaisesta hahtuvasta neljällä säikeellä
puikot: 4 mm
silmukoita 24, ja tumput vain hieman pidemmät kuin käsi normaalisti.
peukalokiilassa 7s ja poimin sitten vielä 2s.

Jocsun tumput Pirtin hahtuvasta kahdella säikeellä
puikot: 4 mm
silmukoita 28 ja mitta käteen sopiva suunnilleen
peukalokiilassa 9s ja poimin vielä 3s


Taas jouluylläri!

Tänään on päivä uus

Hyvällä mielellä heti aamusta alkaen. Päätin että tänään mua ei lannista mikään. Ei edes se että ulkona on niin pimeää että tekis mieli mennä takaisin nukkumaan. Otetaanpas tähän väliin (pehmeä lasku pitkään postaukseen) pikku kuva mitä tarttui Sokokselta mukaan:

Eikös ole söpöjä? Ne on kirjanmerkkejä, ja ainakin yksi näistä on matkustamassa kauas... öö... jonnekin päin Suomea.



Otetaanpas vähän takapakkia, ja kerrotaan mitä tapahtui ennen Sokosta. Käytiin lasten kanssa kirjastoautolla, mies tuli kotiin ja mä lähdin kouluun. Käytin puolisen tuntia matkasta pohtimiseen, että mikä lankakauppa olisi lähinnä reittiä, ja miten hoitaisin mahdollisimman sujuvasti siellä käynnin, ja ehtisin silti kouluun ajoissa. Päätin mennä Hakaniemen Priimaan, koska en ollut käynyt siellä aiemmin, ja koska tiesin että siellä myydään Tekstiiliteollisuuden lankoja. Mietin vielä että käynkö myös Vihreässä vyyhdissä siinä samalla, mutta totesin että aika ei mitenkään riitä, eikä siellä mitään kivaa ikinä ole, tai siis kauhean kallista ja tylsää.

Priima yllätti positiivisesti, musta on ihanaa että on panostettu myös siihen miltä näyttää, eikä vaan heitelty niitä keriä ympäriinsä. Eikä ole mitään keltaisia pahvihintalappuja tai hyllynreunakirjoituksia. Mä saan ihottumaa Neuletikissä kun ne hinnat on niin epäselvästi ja suttuisesti..argh. Aika pieni valikoima kuitenkin Priimassa. Jos mulla olis lankakauppa ja noin vähän lankoja, panostaisin kuitenkin ennemmin johonkin mielenkiintoiseen, ja jättäisin perusSisut ym vähemmälle. Plussaa siitä, että kun ehdotin että voisi ottaa hahtuvaa myyntiin, omistaja oli heti ihan kiinnostunut, ja sillä asenteella että miksikäs ei.

Mukaan tarttui lukuisista houkutuksista huolimatta ainoastaan nämä:

Nää on sukulaispoikien liekkipipoja varten. Ja tietty ne olis pitänyt päästä aloittamaan HETI, eikä sitä typerää ohjelehtistä löydy mistään. Pitäs lailla kieltää kaikki pikkujulkaisut jotka uppoaa sisustukseen :D Lanetissa ei ollut kunnollista keltaista kirjailuja varten, joten ostan sitä joskus myöhemmin, tai sitten jätän koko kirjailun väliin...

Priimasta hyppäsin kutosen sporaan eli siis raitiovaunuun, lepuutin silmiä ja odottelen että kohta pääsen koululle ja sitten kotiin. Ja sitten huomaan olevani miltei Arabiassa saakka. Hmm. Mistäs lähtien kutonen tänne on mennyt prkl? Hyppään pois ja menen toiselle puolen odottamaan uutta sporaa. Raivokohtauksen väärästä reitistä estää ainoastaan pieni ääni päässä, joka on 100% varma, että kutonen ei ole ikinä mennyt Mäkelänkatua pitkin, ja että jos olisin hetken ajatellut asiaa, olisin kyllä tiennyt sen. Hitto vie. Helsingin paras puoli on se (siis tuolla keskustan nurkilla), että ikinä ei tarvitse katsoa aikatauluja, kyllä aina joku kulkuneuvo ihan kohta tulee. Ja niin tälläkin kertaa. Istahdan hetkeksi, muistelen aikoja kun asuin siellä päin. Miten erilaista elämä olikaan silloin! Jaahas, tässä onkin minun pysäkki. Jäin pois kyydistä ja ihmettelen kun on aika autiota. Perhana olin jäänyt yhtä pysäkkiä liian aikaisin! Hei, kuka näitä katuja ja pysäkkejä oikein suunnittelee? Muutaman kilometrin matkalla 6 lähikauppaa, 20 sporapysäkkiä mutta vain yksi pankkiautomaatti....

No joo, loppu hyvin kaikki hyvin, kävin koululla hoitamassa asiani, Valintatalosta (mistä sain karsean pinkin muovikassin) löytyi JOULUSUKLAATA, törkeään hintaan tosin. Sokokselta shoppailin kirjanmerkkien lisäksi kaunistusjuttuja ja lapsille uudet hammasharjat ja Nalle puh -tahnaa, mikä oli sitten illan hittituote :D

Nyt mä laitan jälkikasvun vaunuihin ja valjaat kiinni, mitään mutinoita ei kuunnella, nyt me mennään Ikeaan :D Tämä tosin oli aika turha kommentti, molemmat muksut rakastaa kaupoissa käymistä, ja istuvat kyllä kiltisti. Jocsu on hauska kun se kysyy joka ikisen rojun kohdalla "äiti mikä tuo on?"

****

Otin sen kissajutun pois. Latautu hitaasti ja toisekseen mä en jotenkin jaksa noita kyselyitä...

Äsken meillä kävi vieras! Iso mies toi kassillisen lankoja! Kiitos Ninni!

Oon nyt pari tuntia tässä taistellut pojan kanssa huoneen siivouksesta. Ei kerää. Kai mun pitää mennä vahtimaan, kyllä se sitten siivoaa. Olis vaan parempaakin tekemistä... Kirjastoauton tuloon mennessä (15.20) olis parempi olla siistiä. En mä oikein voi sitä kotiinkaan jättää. Tai sitten pitää roudata kirjat mukaan illalla. Plääh....

Meemi

Terhi oli heittänyt mua meemillä. Tässä vapaasti suomennettuna :D

Mieluisin lanka millä olet neulonut?

Jaegerin Baby merino on ihana, samoin Grignascon Flavia Baby. Mun mielestä myös hahtuva on ihan huippua! Ja Fritidsgarn on kestolemppari.

Parhaat puikot?

Bambuiset sukkapuikot. Ihanat. Nyt ostin ekat addit, ja niillä on kyllä ihana neuloa!

Kamalinta mitä olet neulonut?

Aika monet varhaisimmat tekeleeni ovat näin jälkikäteen katsottuna aika karseita. Veljeni vastaisi tähän että se viime viikkoinen korkkiruuvihuivi on worst thing ever...

Paras ohje millä olet neulonut? (et ehkä käytä neuletta, mutta sitä oli hauska tehdä)

daa. Loppupeleissä aika vähän mitään isompia tullut tehtyä. Fifin teko oli kivaa, ekan palmikkopaidan teko omalla ohjeella oli ikimuistoista - kuinka ne voikaan olla noin kauniita! Lacy kerchief scarfin ohje oli helppo ja kiva tehdä.

Tärkein neulontatekniikka?

Ehdottomasti siistien reunojen teko ja kappaleiden yhdistäminen oikealta puolelta.

Paras neulekirja tai -lehti?

Tykkään Interweave Knits-lehdestä ja tähän mennessä paras ja ihanin kirja ever on Weekend Knitting.

Favourite knit-a-long?

Enpä ole moneen osallistunut, mutta Bunny along oli kyllä hauskin.

Mieleisimmät neuleblogit?

Surffaan sujuvasti niin monessa blogissa kun ikinä vaan ehdin ja muistan. En laadi nyt mitään listaa, kun joku itsestäänselvyys unohtuu kuitenkin mainita :D Ulkomaisia blogeja seuraan aivan liian vähän, jotenkin ei vaan ehdi.

Lemppari neulesuunnittelija?

Nooh, ei näistäkään niin kovasti kokemusta. Olen huomannut että lähes poikkeuksetta tykkään Kim Hargreavesin malleista. Erika Knightin mallit on ihan perus, mutta tyyli millä ne on kuvattu tekee malleista todella ihania.

Mitä neuletta pidät eniten? (kuva olis kiva ylläri)


Tästä on tullut lyhyessä ajassa lemppari.

Tätä tehdessä tajusin, että aika vähän on tullut itselle tehtyä. Ja että yhtäkään neulepaitaa en ole tehnyt itselleni. Paitsi sen yhden epäonnisen, minkä jälkeen en ole tehnyt oikein mitään isompaa. Tähän tulee nyt muutos. Minäkin haluan kivoja neuleita, kun kerran muillakin on!

Nyt menen neulomaan. Meidän piti lähteä ikeaan ja tehdä sen jälkeen pullaa, mutta jocsu kaatoi kaikki lelulaatikot eikä suostu siivoamaan, ja mä kiristä sitä "ei sitten mennä ulos". Eilen jäin ilman jäätelöauton tuotteita samaisesta syystä. Ilme lapsen kasvoilla oli kyllä sanoin kuvaamaton, kun jädeauto menee ohi pillit vinkuen, ja me ollaan vielä sisällä. Mutta ei silti siivonnut. Se koettelee mua nyt...

Huomatkaa, kolme päivitystä yhden päivän aikana, ja kello ei ole vielä puoltapäivää! Koittakaahan pysyä perässä!

Katsotaanpas sitten

Näitä tuli eilen puuhasteltua. Tietty olis voinut tehdä yksi kerrallaan kunnolla loppuun saakka, mutta kun ei huvittanut :D


Melindan hahtuvatumput. Näihin teen Opalin langalla varret, mutta luulen että teen ennen huovutusta vain pikku pätkän, ja siitä voi sitten poimia silmukat. Jos vaikka menee pilalle pesussa, ei sitä koskaan tiedä...


Baby bonnet Mayflowerista. Jollekin vauvalle. Tähän vielä reunus ja nyöri.


Näistä tumpuista puuttuu yhä peukut, ja vaaleanpunaisiin pitäs tehdä myös röyhelöreunus. Kuvastakin näkyy, että pinkit tumput on tehty kahdella eri värjäyserällä. Ei ollut vyöteitä tallella, ja puolet langoista purin vanhoista keskeneräisistä tumpuista. Oli sellainen pieni muistikuva, että ne olis ollut vähän erivärisistä keristä ne langat. Pelkästä langasta eroa ei nähnyt, olisin voinut vannoa että ovat samaa erää. Mutta pelasin varman päälle, neuloin tumppuja yhtäaikaa samalta kerältä niin, että kerän vaihto tuli aina samaan kohtaan. Ja hyvä näin, ero on aivan selvä. Nyt sentään näyttää siltä niinkuin se olis tehty tarkoituksella :D


En muista olenko näitä näyttänyt valmiina. Mitä ihanaa saksalaista täsmällisyyttä! Väri vaihtuu molemmissa tumpuissa tismalleen samassa kohdassa, peukalokiilassakin molemmissa oli5s pinkillä :D


Jocsun hahtuvatumput. Peukut vielä ja koneeseen... Ja kyllä, tein lasten tunppuihin peukalokiilat, ihan siksi että istuu paremmin sitten käteen.


Jouluylläri.

Edelläolevien pikkujuttujen lisäksi puikoilla on:

- Hertta, hihat puuttuu
- neulejakku 7veljeksestä
- Jocsun raitatumppuja pitää vähän korjailla
- Aibhlinn, puolivälissä
- vauvan nuttu Flavia babysta, ollut kasaamatta puolisen vuotta...
- Mystery shawl
- pirupipo, pirunsarvet ja painatus puuttuu
- ruusulaukku

Eihän niitä nyt niin paljon ollut! Viimeistelyjutut ei paljoa aikaa vie. Hyvinkin saadaan pöytä puhtaaksi ennen vuoden loppua. Ja näiden lisäksi tietty joululahjasirkus, mutta osa tuosta listastahan onkin niitä :D

Hurjat viimeistelyviikot jatkuvat taas

Kristel lanseerasi viimeistelyviikot jo aikaa sitten, ja minäkin innostuin - mutta sitten törmäsin johonkin ihquun juttuun mikä piti heti aloittaa, ja sitten tulikin syksy ja lapasrumba. Ja lisääkin tekosyitä voisi keksiä...

Eilen sitten oikein innostuin. Päättelin langanpäitä joka välissä kun vaan ehdin, ja tein peukkuja lapasiin. Nyt on melkein kaikista keskeneräisistä langat pääteltynä, ja odottavat viime silausta. Hertan etukappalekin on viimein mitattu ja päätelty. Pesukonetta ei vielä päästy pyörittämään, koska huovutettavia on tulossa sen verran paljon, että vien ne pyykkituvan isoon koneeseen.

Melindan paita sen sijaan on ihan kokonaan valmis. Kai. En mä usko että enää siihen mitään kirjailuja teen. Siitä tuli oikein suloinen:


Nyörin tein Ibizasta ja pujottelin silmukoiden väleistä. Palma on kyllä ihanaa. Paitsi sitä on vittumaista neuloa, ja purkaa, ja päätellä, ja jos yhtään kunnioitat itseäsi, älä koskaan yritä kirjoa sillä mitään. Ja mikä se ihana osuus oli? No se pumpulinpehmeys... Akryylia parhaimmillaan!

En muuten tiedä näistä akryyleistä, että mitä eroa on jos joku on vain akryyli, ja toinen sitten polyakryyli, niinkuin palma. Mummi vanha ompelija sanoi, että polyakryyli ei ainakaan hiosta samalla tavalla kuin akryyli. Mene ja tiedä.

Lisää kuvia aamupuuron jälkeen! Jenni oli tehnyt rohkean listan kaikista keskeneräisistä, mä kans aion, mutta siksi juuri oli pakko ensin vähän pienentää pinoa, ettette tikahdu aamukahviinne :D Kahvista puheen ollen...

Neuleesta kuva



















Kas näin, muistin jopa napata kuvan tästä. Ja tosiaan kyseessä on Kotiliesi, ei -vinkki, ja numero on 16, elokuun puolenvälin tapaus siis.

Siivosin raivokkaasti lastenhuonetta kaksi tuntia. Sen ajan lapset leikkivät erittäin kiltisti :D Sitten syötiin pestopastaa ja parsakaalia, ja nyt on kaikki taas hyvällä tuulella. Melinda menee nukkumaan nyt, ja mä ja Jocsu neulotaan ja leikitään muumeilla. Toivottavasti saan tänään kyhättyä vielä "Juuri nyt pesukoneessa" -postauksen.

EN! KYLLÄ! E-EI! *TTU *TANA

Nyt meni hermo, ja sen kyllä huomaa. Välillä musta tuntuu että vihaan lapsia, kaikkia lapsia. Miksi niiden pitää olla niin saatanan vaikeita??? Ja ennen kaikkea, miksi niiden pitää kiljua ja pitää niin kovaa mekkalaa aina? Pää hajoo. Oli niin ihanaa aamulla kun oli niin rauhallista, kun vain toinen oli hereillä. Sitä miettii, miten helppoa elämä olisi, jos olisi vain yksi Melindan ikäinen. Ja taas toisaalta, miten hankalaa olisi jos olisi vain yksi Jocsun ikäinen, joka vaatii leikkikaveria ja aktiviteettia koko ajan. On se ihanaa että niitä on just nuo kaks, mutta välillä kyllä tekis mieli pistää ne pihalle jäähtymään vähäks aikaa (meidän naapuri muuten tekee niin, sato tai paisto...). Ja mikä siinä omassa huoneessa on vikana??? blääh.

Päätin tänä aamuna, että uusi vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä. Eli kun kaikki joululahjatkin pitää vääntää, niin tekemistä riittäis. Ja sitten opettelen uuden tavan neuloa niin, että valmiiksi saadut työt myös viimeistellään siltä istumalta. En enää jaksa näitä nurkissa pyöriviä "vain peukku puuttuu" -nyssäköitä. Meinasin ihan postata listan taas vaihteeksi, mutta huomenna on neuletapaaminen, en mä halua että kaikki kattoo että toi on se jolla on sata keskeneräistä. :D No ei vaiskaan, en vaan pysty täällä keskittymään nyt mihinkään tähdelliseen, ja sitten taas toisaalta voin käyttää listantekoajankin neulomiseen.

Onkohan meillä korvatulppia? Hmm. Tarkennetaan vielä, en mä tietenkään oikeasti vihaa lapsia, ei tarvii soittaa sossuntädeille :D

Mikään ei edisty

Vaikea keksiä mitään päivitettävää, kun asiat on niin...keskeneräisellä tolalla. En ole saanut aikaiseksi sitten mitään. Tuntuu että mikään ei etene, saati valmistu. Pöh. Enkä ole edes juoksennellut halki sateisen Pasilan, vietin kylläkin muutaman tunnin Espoontorin Hesellä opiskelemassa yhtälöjuttuja. Espoontorilla on kyllä sellainen tunnelma, etten olisi yhtään yllättynyt, vaikka joku olisi yhtäkkiä alkanut ammuskella :D .


Kuva neuleen pinnasta.


Hertan etukappaletta ei ole voinut päätellä, koska lapset ovat hukanneet alakerran mittanauhan, ja yläkertaanhan on aivan liian pitkä matka...


Tämän mekkosen olen tehnyt sängyssä maaten silloin kun Melinda syntyi. En voinut liikkua kahteen viikkoon juuri ollenkaan, Jari kävi Prismasta hakemassa mulle Palmaa kun ehdottomasti just siitä piti saada paita väsättyä. Silloin mulla ei vielä ollut lankavarastoa. Enkä osannut oikein suunnitellakaan. Mekosta tuli liian iso, enkä muutenkaan ollut oikein tyytyväinen siihen. Kuitenkin sen tekoon liittyy niin paljon muistoja ja tunteita, että säästin sitä kaapissa. Nyt totesin, että se olis just passeli Melindalle nyt. Tein helmaa vähän pidemmäksi, ja päätin tehdä sitten hihatkin. Ärsyttää, kun olen tehnyt puikkosuosituksen mukaisilla puikoilla, eli käsiala on aivan liian löysää. Mutta ei se mitään. Kirjon tähän vielä kukkasia ym, niin eiköhän siitä hyvä tule. Selällään neulominen on muuten aika vaikeaa.

Katsellaan kirjoja

Esitellään nämä nyt sitten. Ja anteeks vaan jos olet nämä varannut kirjastosta, tiedän että ovat myöhässä mutta missattiin kirjastoauto :/ Torstaina sitten...


Elikäs lainassa on joka kirjahyllyn perusteos Book of sweater patterns. Näitä tän sarjan kirjojahan on muitakin, Marjut taisi saada jonkin synttärilahjaksikin. Ehdottomasti kannattava ostos! Kirjassa on siis ideana se, että valitset millaisella tiheydellä olet paitaa tekemässä, ja minkä kokoisen haluat. Ja sitten vaan seuraat ohjeita!

Toinen kirja on Erika Knightin Simple knits for little cherubs, eli neuleita taaperolle.Niin ihania kun kaikki mallit ovatkin, ja kirjat on aina ihanasti kuvattuja, alkaa vähän kyllästyttää. Jotenkin tuntuu että toistetaan vaan samaa hyväksi havaittua kaavaa, sama kakku mutta uudet koristeet.


Tällaiselta näyttää sweater patternsin kaavasivu.


Ihana bolero. Jonkin tämäntapaisen meinaan tehdä Melindalle jouluksi.


Denimmekko on kiva, mutta ihan perusmallihan tämä on.


Kauniita kirjailuja. Tällaisia pitää opetella.